SISÄLLYS

1. Johdanto: Omistettu Sinulle, jolla on uusperhe
2. Tavoitteet ja tulokset tiivistettynä
3. Kyselyn toteutus
4. Kyselyn taustatiedot
5. Kysymys: Olenko tyytyväinen bonusvanhemman rooliin
   1. Vastaus: En ole. Minulla on vastuita ja velvollisuuksia mutta ei mitään oikeuksia
      1. Asiat jotka ovat vaikeuttaneet roolini muodostumista
   2. Olen: Rakastan muksuja kuin omiani ja osa heistä pitää minua äitinään tai turvallisena aikuisena.
      1. Asiat jotka ovat tukeneet roolini muodostumista
6. Kysymys: Mikä on haitannut tai vaikeuttanut suhdettani bonuslapseen
7. Kysymys: Mikä on auttanut ja edistänyt suhdettani bonuslapseen
   1. Osallistuminen ja mahdollisuus vaikuttaa
   2. Yhteenveto vastauksista
8. Kysymys: Mikä on haitannut tai vaikeuttanut suhdettani bonuslapseen
   1. Eksä riistää lapselta mahdollisuuden rakastavaan aikuiseen
   2. Oman puolison vaikutus
   3. Yhteenveto vastauksista
9. Loppupäätelmät

1. JOHDANTO: Omistettu Sinulle, jolla on uusperhe

Tervetuloa tutkimukseen, joka on omistettu kanssakulkijoilleni, teille, jotka olette valinneet ainutlaatuisen mutta usein myös haastavan tien perhe-elämään: uusperheen. Ja sinulle erityisesti, bonusvanhempi. Tiedän, sekä työni että henkilökohtaisen kokemukseni kautta, että uusperheen elämässä on ainutlaatuisia hetkiä, pieniä iloja ja raastavia haasteita, jotka voivat joskus tuntua liian vaikeilta kuvattavaksi tai ymmärrettäväksi.

Tässä artikkelissa syvennymme tähän arkipäivään, bonusvanhemman ja lapsen välisen suhteen kautta. Tarkoituksenani on tarjota sinulle näkökulmia ja pysähtyä tiivistetyst niihin aiheisiin, jotka vaikuttavat suoraan elämäämme. Pyrin myös tällä artikkelilla, ja lukuisilla muilla artikkeleillani, vaikuttamaan yhteiskuntaan, ammattilaisiin ja vallitseviin käsityksiin uusperheistä.

Toivon, että saat tästä artikkelista lisää ymmärrystä ja voimaa oman uusperheen arjen hallintaan.

2. TAVOITEET JA TULOKSET TIIVISTETTYNÄ: Bonusvanhempi osana omaa uusperhettään

Pääasialliset tavoitteet tässä tutkimuksessa olivat selvittää bonusvanhemmuuden tyytyväisyyttä roolinsa ja tunnistaa tekijöitä, jotka vaikeuttavat tai edistävät suhteen luomista bonuslapsiin. Kyselyyn osallistui 387 henkilöä.

Kyselyn päätulokset osoittavat, että bonusvanhemmuus on monisyinen ja haastava rooli. Tämä ei lienee kenelläkään uusperheelliselle tule yllätyksenä. Tyytyväisyys bonusvanhemmuuteen jakautui tasaisesti: 56 % vastaajista ilmoitti olevansa tyytyväisiä, kun taas 44 % koki haasteita roolissaan.

Selvästi merkittävimmäksi haasteeksi suhteen luomisessa nousee entisen kumppanin, puolison eksän, vaikutus: huoltokiusaaminen, vieraannuttaminen, manipulointi, häiriköinti ja puuttuminen bonusvanhemman ja lapsen suhteeseen tai perhe-elämään. Toisena isona haasteena ovat kasvatukselliset näkökulmat, joko erimielisyydet puolison kanssa tai kasvatuksen ja rajojen puuttuminen.

Kuitenkin on tärkeä huomata, että yksilöllinen suhde bonuslapsen kanssa näyttää olevan ratkaisevan tärkeä menestyksekkään suhteen rakentamisessa bonuslapseen ja sitä kautta tyytyväisyyteen omassa roolissa. Lisäksi osallisuus arkeen ja erityisesti päätöksentekoon, puolison tuki ja oma itsetuntemus nousivat keskeisiksi menestyvien suhteiden piirteiksi.

3. KYSELYN TOTEUTUS

Suhteet bonuslapsiin -kysely suoritettiin aikavälillä 10.9.2023 – 16.10.2023. Kyselytutkimuksen julkaisualustana toimi uusperhe.fi-verkkosivusto, ja se kohdennettiin uusperhe.fi-yhtiön asiakkaille sekä Facebook-yhteisöryhmissä. Kyselyyn osallistui yhteensä 387 vastaajaa, ja se toteutettiin käyttäen Creamailerin kyselyalustaa.

Tutkimuksen keskeiset osiot keskittyivät bonuslapsiin liittyvien suhteiden eri näkökohtiin:

1. ”Olenko tyytyväinen bonusvanhemman rooliini”
2. ”Mikä on auttanut ja edistänyt suhdettani bonuslapseen” sekä
3. ”Mikä on haitannut tai vaikeuttanut suhdettani bonuslapseen”.

Ensimmäinen kysymys oli monivalinta Kyllä-En- kysymys, jota oli mahdollisuus tarkentaa sanallisesti.

Kysymykset kaksi ja kolme toteutettiin sanallisina avoimina kysymyksinä, joiden avulla vastaajat saivat ilmaista kokemuksiaan ja näkemyksiään suhteestaan bonuslapseen.

Lisäksi tutkimukseen sisältyi joukko taustatietokysymyksiä, jotka toteutettiin monivalintakysymyksinä ja jotka mahdollistivat yksityiskohtaisten vastausten keräämisen. Näihin taustatiedot-kysymyksiin kuuluivat:

• Sukupuoli
• Yhteisessä asumisessa kulunut aika
• Bonusperheen muodostamisen yhteydessä lasten ikä
• Nykyiset lasten iät
• Lasten asumisolosuhteet

4. KYSELYN TAUSTATIEDOT

Kysely sisälsi myös useita taustatietokysymyksiä, jotka olivat pääosin monivalintakysymyksiä. Näiden kysymysten tarkoituksena oli kerätä yksityiskohtaista tietoa vastaajien taustoista ja perhetilanteista. Näihin taustatietokysymyksiin kuuluivat:

• Sukupuoli: Vastaajista 98 % oli naisia ja 2 % miehiä.
• Yhteisessä asumisessa kulunut aika: Suurin osa vastaajista (62 %) oli asunut bonuslasten kanssa 2–7 vuotta, kun taas 20 % oli asunut yhdessä alle 2 vuotta ja 17% yli 7 vuotta.
• Lasten ikä muuton yhteydessä: Vastaajilta kysyttiin, kuinka vanhoja heidän bonuslapsensa olivat, kun he muuttivat yhteen. Tulokset osoittivat, että 61 %:lla lapset olivat 3–10-vuotiaita, 25 %:lla 10–17-vuotiaita, 12 %:lla alle 3-vuotiaita ja 2 %:lla yli 17-vuotiaita lapsia.

Tutkimuksessa kerätyt tiedot nykyisten lasten iästä ja lasten asumisolosuhteista ovat seuraavat:

• Vauvoja (alle 2 vuotta): Tämän ikäryhmän lapset muodostivat 1,5 % vastaajien lasten ikäjakaumasta.
• Taaperoikäisiä (2–3 vuotta): Tässä ikäryhmässä oli myös 1,5 % vastaajien lapsista.
• Pieniä lapsia (3–6 vuotta): Pieniä lapsia oli 7 % vastaajien perheissä.
• Alakouluikäisiä (7–9 vuotta): Tähän ikäryhmään kuuluvia lapsia oli 29 % vastaajien perheissä.
• Esiteinejä (10–12 vuotta): 21 % vastaajien lapsista oli tässä ikäryhmässä.
• Teinejä (13–19 vuotta): Teinejä oli suurin osa vastaajien lapsista, muodostaen 27 % ikäjakaumasta.
• Nuoria aikuisia: Tutkimuksessa havaittiin myös nuoria aikuisia, jotka olivat jo 19 vuotta täyttäneitä, ja he käsittivät 12 % vastaajien lasten ikäjakaumasta.
• Aikuisia lapsista Lisäksi oli pieni osuus (0,5 %) aikuisista lapsia

Asumisolosuhteet käsittelivät sitä, miten lapset jakautuivat eri kotitalouksien ja vanhempien välillä.

• Vuoroviikkoin asuvia: Tämä oli yleisin asumismuoto, joka koski 52 % vastaajista.
• Jokatoinen viikonloppu tai pidennetty viikonloppu: 30 % vastaajista ilmoitti tämän asumismuodon.
• Koko ajan yhdessä asuvia: 19 % vastaajista kertoi, että heidän lapsensa asuivat jatkuvasti yhdessä samassa kodissa.
• Muut tai epäsäännölliset asumisolosuhteet: 24 % vastaajista mainitsi, että heidän lastensa asumisolosuhteet olivat epäsäännölliset tai poikkesivat tavallisesta asumiskaavasta.

5. KYSYMYS: OLENKO TYYTYVÄINEN BONUSVANHEMMAN ROOLIIN

 

5.1 En ole tyytyväinen: ”Minulla on vastuita ja velvollisuuksia mutta ei mitään oikeuksia”

Kysymys, oletko tyytyväinen bonusvanhemman rooliini osoitti, että 44 % vastaajista ei ollut tyytyväisiä omaan rooliinsa bonusvanhempana. Tutkimuksessa tuli esiin useita tekijöitä, jotka vaikuttavat tyytymättömyyteen.

Yhtenä merkittävimpänä syynä oli puolison eks. ”Hän mitätöi minut, ignooraa ja pyrkii kaikin tavoin halventamaan minua lapsille ja puolisolleni”.

Lisäksi oma rooli ja haasteet puolison kanssa mainittiin useassa sanallisessa kommentissa. ”Kun en saa muualta kiitosta, toivoisin että puolisoni arvostaisi työtäni lasten eteen, eikä pitäisi minua itsestään selvänä”.

Alla on yhteenveto keskeisistä seikoista, jotka ovat vaikuttaneet tyytymättömyyteen omassa roolissa bonusvanhempana.

• Puolison eks: Monet vastaajista (39% niistä, jotka olivat tyytymättömiä rooliinsa) kokivat, että heidän puolison eks vaikutti negatiivisesti heidän rooliinsa bonusvanhempana.
• Rooli ja osallisuus: Epäselvä rooli ja odotusten ristiriitaisuus: 28 % niistä vastaajista, jotka olivat tyytymättömiä ilmaisi, että heidän roolinsa bonusvanhempana oli epäselvä tai ristiriitainen, tai se ei vastannut heidän odotuksiaan.
• Liian pieni osallisuus: 24 % vastaajista, jotka olivat tyytymättömiä rooliinsa, kokivat olevansa ulkopuolisia ja ilmaisivat, etteivät pääse mukaan päätöksentekoon tai lasten kasvatukseen.
• Liian suuri osallisuus: 8 % vastaajista kertoivat kantavansa liian suurta vastuuta ja kokivat olevansa kokopäivävanhempia.
• Haasteet puolison kanssa: 14 % vastaajaa kertoi kohtaavansa haasteita puolison kanssa, kuten kunnioituksen puutetta, parisuhteen puuttumista lasten ollessa paikalla, kasvatuserimielisyyksiä ja puolison puuttumista lasten ja bonusvanhemman välisiin tilanteisiin
• Omat haasteet: 8 % vastaajaa ilmaisi, että he olivat itse ottaneet etäisyyttä ja kokivat haastavia tunteita tai heidän oma ymmärryksensä lapsen haasteista ja siitä, miten tukea lasta, oli ollut puutteellista.
• Lapsi: Lapsen torjunta tai hyväksynnän puute: 5 % vastaajista, jotka olivat tyytymättömiä, rooliinsa ilmoittivat, että lapset ignoorasivat heitä tai eivät hyväksyneet heitä, kelpasivat vain silloin, kun heistä oli hyötyä. ”Haluaisin olla läheisempi lasten kanssa”.
• Teini-ikäiset lapset: 3 % vastaajaa mainitsivat, että teini-ikäiset lapset aiheuttivat haasteita heidän roolinsa
• Muut seikat: Eriarvoisuus lasten kesken: Eriarvoisuus eri lasten kohdalla mainittiin yhtenä haasteena.

5.2 Olen tyytyväinen: ”Rakastan muksuja kuin omiani ja osa heistä pitää minua äitinään tai turvallisena aikuisena.”

Kysymys, oletko tyytyväinen bonusvanhemman rooliini osoitti, että 56% vastaajista oli tyytyväisiä omaan rooliinsa bonusvanhempana. Rooliinsa tyytyväiset vastaajat mainitsivat vaikuttaviksi syiksi muun muassa puolison tuen, selkeän roolin bonusvanhempana, positiivisen suhteen lapsiin ja yhteiset kiinnostuksen kohteet perheenjäsenten välillä.

Alla on yhteenveto sanallisista vastauksista, jotka ovat edestauttaneet positiivisen kuvan muodostumisesssa omassa roolissaan.

• Rooli ja osallisuus (41% vastaajista):
  • Osallistuminen arkeen.
  • Mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.
  • Oma rooli bonusvanhempana on selkeytynyt.
  • Yhteinen tekeminen ja tuki lapselle.
• Puolison vaikutus (16% vastaajista ):
  • Yhteinen vanhemmuus lapselle puolison kanssa.
  • Puolison arvostus bonusvanhempaa kohtaan.
  • Tuntea olevansa yksi perhe ilman jakoa ”sinun” ja ”minun” lapsiin.
  • Puolison kannustus ja arvostus.
  • Yhteiset arvot ja kasvatusnäkemys.
  • Osallistuminen pariterapiaan.
• Aika (16% vastaajista ):
  • Ajan kuluminen ja tottuminen uuteen tilanteeseen.

• Lapsen vaikutus (11% vastaajista):
  • Lasten luottaminen bonusvanhempaan.
  • Lapset ovat hyväksyneet bonusvanhemman.
  • Lasten nuori ikä tekee vuorovaikutuksesta helpompaa.
  • Yhteiset kiinnostuksen kohteet perheenjäsenten kesken.
• Minä itse (6% vastaajista):
  • Oma etäisyyden ottaminen tai oma aika.
  • Huumori.
  • Oman itsetuntemuksen parantaminen.
• Muut tekijät (5% vastaajista ):
  • Lemmikkien rooli perheessä.
  • Hyvät välit aikuisten kesken.
  • Yhteinen biologinen lapsi uusperheessä.
  • Tasa-arvoinen kohtelu kaikkia lapsia kohtaan.

 

 

6. KYSYMYS: MIKÄ ON VAIKEUTTANUT SUHDETTA BONUSLAPSEEN

Kysymys siitä, mikä on vaikeuttanut suhdetta bonuslapseen eniten, tuotti vastauksia 451.

Tutkimuksessa 204 vastaajasta mainitsi, että puolison eksällä, eli lapsen toisella vanhemmalla, oli merkittävä negatiivinen vaikutus bonusvanhemman rooliin. Tämä tieto vahvistaa sen ajatuksen, mitä ammattilaisena vastaanotollani joudun todistamaan viikottain. Halutessaan entinen puoliso voi tuhota lapsen ja bonusvanhemman suhteen. Lapsi on aina lojaali biologiselle vanhemmalleen. Jos lapsi asetetaan valintatilanteeseen bonusvanhemman ja biologisen vanhemman välillä, hän lähes poikkeuksetta valitsee biologisen vanhemman ja ottaa lojaaliudesta etäisyyttä bonusvanhempaan. Lapsi voi myös näissä tilanteissa kokea syyllisyyttä kiintymyksestä tai hyvistä hetkistä bonusvanhempien kanssa. Entinen puoliso voikin omista kivuistaan johtuen riistää lapselta kiinnittymisen uusperheeseeen ja sen jäseniin.

6.1 Eksä riistää lapselta mahdollisuuden rakastavaan aikuiseen

Useat vastaajat kertoivat, että puolison eksän erilaiset haitalliset käytökset, kuten huoltokiusaaminen, vieraannuttaminen, manipulointi ja mustamaalaaminen, olivat merkittäviä haasteita uusperheessä. Varsin yleisiä kommentteja olivat lauseet kuten ”Minua ei saa mainita lainkaan äidin kodissa”, ”kanssani ei saa olla missään tekemisissä” ja ”Minua ei tarvitse totella”.

Lisäksi eksän valehtelu, väkivalta, uhkailu ja kiusanteko nousivat esiin useammin kuin kerran haitallisina käytöksinä, jotka vaikuttivat perhesuhteisiin negatiivisesti. Epävakaa elämäntilanne, mielenterveysongelmat, lepsu kasvatus, epäsuotuisat elämän valinnat ja alkoholismi olivat muita tekijöitä, joita mainittiin vastauksissa suhteessa eksän käytökseen.

Myös se, että eksä on kieltänyt bonusvanhemman osallistumisen lasta koskeviin tapahtumiin, mainittiin useasti: ”Olen enemmän aikaa bonuslasten kanssa kuin isä, mutta juridisesti en ole mitään. Haluaisin olla enemmän mukana koulupalavereissa tms. Koska tunnen lapset niin hyvin, mutta en ole voinut mennä biologisen äidin takia, joka kokee minut uhaksi. Hän itse on mielestään niin taitava ja hyvä. Ei tämä mielestäni ole kilpailu, vaan lasten parhaaksi kaikki tekee asioita.”

Myös niissä kohtaa, kun lapsella on haasteita ja esimerkiksi lastensuojelu on mukana lapsen elämässä, bonusvanhemmat kokevat tulevansa syrjityksi ja vähätellyksi, myös viranomaisten taholta. Myös muiden sidosryhmien, sekä omien appivanhempien että eksän vanhempien vaikutus nousi kyselyssä useasti esille lapsen ja bonusvanhemman suhdetta haittaavana tekijänä.

6. 2 Oman puolison vaikutus

Toinen, 83 vastausta saanut vaikeuttaja, oli vastauksissa oma puoliso. ”Bonuksena olen ulkona kaikista päätöksistä ja se tarkoittaa että samalla myös vähän ulkona omasta arjesta joka toinen viikko” ja ”Roolini on epäselvä, minulta vaaditaan asioita, mutta en saisi puuttua epäkohtiin” Nämä lauseet kuvastat hyvin usean vastaajan kommenttia.

Puoliso pyrkii suojelemaan lapsia huonoilta tunteilta ja todennäköisesti pelkää, että lapsen ja bonusvanhemman välille tulee konflikti. Konfliktien välttäminen tekee kuitenkin bonuslapsen ja vanhemman välisestä kommunikaatiosta jännitteisen ja asioita ei käsitellä, jolloin ne jäävät taustalle vaikuttamaan. Lapsen asiat hoidetaan biologisen vanhemman kanssa ja bonusvanhempi kokee tulevansa syrjäytetyksi omassa kodissaan, omassa aikuisessa elämässään.

Kaksi muuta isoa vaikuttajaa kasvatuserimielisyyksiin uusperheessä ovat puolison syyllisyysvanhemmuus, jossa lasta hyvitellään tai pelkovanhemmuus, jossa pelätään että lapsi ei enää esimerkiksi käy vanhemman luona.

Yllä mainitut tekijät voivat vakavasti vaikuttaa perheiden dynamiikkaan ja lasten hyvinvointiin, ja siksi on tärkeää tunnistaa ne ja tarvittaessa ottaa käyttöön tukitoimia ja suojelumekanismeja perheiden auttamiseksi näissä vaikeissa tilanteissa.

6. 3 Yhteenveto vastauksista

Yhteenveto vastauksista kysymykseen ”Mikä on haitannut tai vaikeuttanut suhteen muodostamista bonuslapsiin”.

• Eksä: 204 vastaajaa mainitsi, että suurin vaikeuttava tekijä oli eksä, eli lapsen toinen vanhempi.
• Puoliso: 83 vastaajaa koki, että suhde bonuslapseen vaikeutui puolison toiminnan tai suhtautumisen takia.
• Lapsi: 41 vastaajaa mainitsi lapsen itsensä olevan vaikeuttava tekijä suhteessa.
• Minä: 28 vastaajaa mainitsi, että he itse olivat vaikeuttaneet suhdetta bonuslapseen.
• Erilaiset tavat ja kasvatusnäkemykset, arki ja arvot kahdessa eri kodissa: 24 vastaajaa mainitsi, että erilaiset kasvatusnäkemykset ja arjen haasteet kahdessa eri kodissa olivat vaikeuttaneet suhdetta.
• Muut ulkopuoliset: 14 vastaajaa mainitsi muut ulkopuoliset tekijät, jotka vaikeuttivat suhdetta.
• Ulkopuolisuus: 13 vastaajaa koki ulkopuolisuuden olevan suurin vaikeuttava tekijä.
• Oman lapsen vaikutus: 10 vastaajaa mainitsi, että heidän omat lapset vaikuttivat suhteeseen bonuslapseen.
• Välimatka tai vähäinen näkeminen: 9 vastaajaa koki, että välimatka tai liian vähäinen näkeminen oli vaikeuttava tekijä.
• Se, että laitan rajoja: 7 vastaajaa mainitsi, että heidän roolinsa rajojen asettajana vaikeutti suhdetta.
• Biovanhempien välit: 6 vastaajaa mainitsi, että biovanhempien väliset suhteet vaikuttivat suhteeseen bonuslapseen.
• Täysipäivävanhemmuus tai liika vastuu: 4 vastaajaa koki, että täysipäivävanhemmuus tai liika vastuu oli vaikeuttava tekijä.
• Epäsäännöllisyys tapaamisrytmeissä: 4 vastaajaa mainitsi, että epäsäännölliset tapaamiset vaikeuttivat suhdetta.
• Lapsettomuus: 2 vastaajaa koki, että lapsettomuus oli vaikeuttava tekijä suhteessa bonuslapseen.
• Iso perhe: 1 vastaaja mainitsi, että suuri perhe vaikutti suhteeseen.
• Taloushaasteet: 1 vastaaja mainitsi taloushaasteet suhteen vaikeuttavina tekijöinä.

7. KYSYMYS: MIKÄ ON AUTTANUT JA EDISTÄNYT SUHDETTANI BONUSLAPSEEN

7. 1 Osallistuminen ja mahdollisuus vaikuttaa

”Bonus on sosiaalinen ja me ymmärretään toisiamme hyvin. Olen hänelle tiukka mutta rakastava. ”

Kysymys siitä, mikä on auttanut suhdetta bonuslapseen eniten, tuotti 307 erilaista vastausta. Näistä 59 vastaajaa koki, että yksilöllinen suhde lapseen oli keskeisessä roolissa positiivisen suhteen muodostumisessa. Usein ristiriidat korostuivat uusperheissä silloin kun biologinen vanhempi on läsnä. Tämä saattaa johtua lapsen hylkäämispelosta, jolloin pelkoa kompensoidaan kilpailulla huomiosta. Toinen yleinen syy on, että biologinen vanhempi asettuu lapsen ja bonuksen väliin ja pyrkii kannattelemaan tilannetta ja suojelemaan heitä toinen toisiltaan. Tällöin aito ihmissuhde ei pääse syntymään ja keskiössä onkin biologinen vanhempi.

Kuten aiemmissa kysymyksissä on käynyt ilmi, osallistuminen ja mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja kasvatukseen ovat tärkeitä tekijöitä suhteen muodostumisessa, ja niiden puute voi vaikeuttaa suhdetta bonuslapseen. Myös oma kasvu, terapia ja pariterapia ammattilaisen kanssa, joka on erikoistunut uusperheisiin, koettiin merkittäviksi tekijöiksi suhteen vahvistamisessa. Vastaanotollani käsitellään haastavia tunteita, osallisuutta, omaa roolia ja keskinäistä kunnioitusta uusperheen sisällä, niiden esteitä, ja mahdollisuuksia. Tästä syystä pariterapia ja terapia voivat olla avainasemassa perhesuhteiden vahvistamisessa eri osa-alueilla. Erityisesti silloin kun prosessi viedään arkitasolle, käytännön tilanteisiin.

Myös lasten ikä osoittautui tärkeäksi tekijäksi suhteen muodostumisessa. Pienten lasten kanssa suhteiden luominen koettiin yleisesti helpommaksi, kun taas teini-ikäisten kanssa suhteen luominen tai olemassa olevan suhteen ylläpitäminen koettiin haastavammaksi.

7. 2 Yhteenveto vastauksista

Yhteenveto vastauksista kysymykseen ”Mikä on auttanut ja edistänyt suhdettani bonuslapseen”

• Ajanvietto kahden lapsen kanssa ja yksilöllinen suhde lapseen: 59 vastaajaa korosti, että ajan viettäminen kahden kesken bonuslapsen kanssa ja yksilöllisen suhteen luominen oli avain suhteen rakentamisessa.
• Osallistuminen kasvatukseen, arkeen ja päätöksentekoon: 33 vastaajaa mainitsi, että heidän osallistumisensa kasvatukseen, arkeen ja päätöksentekoon oli auttanut suhteen luomisessa bonuslapseen.
• Oma asenne, itsetutkiskelu, terapia ja selkeä rooli itselle: 32 vastaajaa korosti oman asenteensa, itsetutkiskelun, terapian ja oman roolinsa selkeyttämisen merkitystä suhteessa bonuslapseen.
• Puolison tuki ja asenne: 31 vastaajaa kertoi, että heidän puolisonsa tuki ja asenne olivat keskeisiä suhteen luomisessa.
• Lasten ikä (pienet lapset): 17 vastaajaa totesi, että lasten nuori ikä oli auttanut suhteen luomisessa, erityisesti pienten lasten osalta.
• Perheen kanssa vietetty aika: 17 vastaajaa korosti ajan viettämistä perheen kanssa suhteen vahvistumisessa.
• Aika: 16 vastaajaa mainitsi ajan merkityksen suhteen rakentamisessa.
• Avoimuus, rehellisyys ja luottamus: 16 vastaajaa korosti avoimuuden, rehellisyyden ja luottamuksen roolia suhteen kehittämisessä.
• Biologisen äidin tuki, suhtautuminen ja asenne: 13 vastaajaa mainitsi biologisen äidin tuen, suhtautumisen ja asenteen merkityksen.
• Hellyys, läheisyys, luottavuus, tasaisuus, luottamuksellinen suhde, oma aktiivisuus ja halu tutustua: 11 vastaajaa korosti näiden tekijöiden tärkeyttä suhteessa bonuslapseen.
• Yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen kanssa: 9 vastaajaa koki, että yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen kanssa auttoivat suhteen rakentamisessa.
• Täysipäivävanhemmuus: 5 vastaajaa mainitsi täysipäivävanhemmuuden vaikutuksen suhteen luomisessa.
• Yhteinen lapsi: 4 vastaajaa korosti yhteisen lapsen merkitystä suhteen kehittämisessä.
• Lemmikki: 4 vastaajaa mainitsi lemmikin roolin suhteen vahvistamisessa.
• Läsnäolo ja turva lapselle: 4 vastaajaa koki oman läsnäolonsa ja turvan tarjoamisen lapselle merkittäväksi.
• Samankaltaisuus lasten kanssa: 4 vastaajaa totesi samankaltaisuuden lasten kanssa olevan hyödyksi suhteen luomisessa.
• Hyvät välit entisen puolison kanssa: 3 vastaajaa mainitsi hyvien välien ylläpitämisen entisen puolison kanssa olevan tärkeää.
• Hyvät välit toisen perheen kanssa: 3 vastaajaa korosti hyvien välien ylläpitämisen toisen perheen kanssa roolia suhteen luomisessa.
• Yhteiset kasvatuslinjat puolison kanssa: 3 vastaajaa mainitsi yhteiset kasvatuslinjat puolison kanssa auttaneen suhteen kehittämisessä.
• Oma aktiivisuus, kiinnostus ja halu tutustua: 1 vastaaja totesi oman aktiivisuutensa, kiinnostuksensa ja halunsa tutustua olevan merkityksellisiä tekijöitä suhteen kehittämisessä.
• Aika perheytymiselle: 1 vastaaja mainitsi ajan perheytymiselle olevan tärkeä.
• Oman ajan ja tilan ottaminen: 1 vastaaja koki oman ajan ja tilan ottamisen merkitykselliseksi.
• Selkeät keskustelut puolison kanssa rooleista ja toiveista: 1 vastaaja korosti selkeiden keskustelujen puolison kanssa rooleista ja toiveista roolia suhteen kehittämisessä.
• Ymmärrys siitä, että tilanne on haastavaa lapselle: 1 vastaaja koki ymmärryksen siitä, että tilanne voi olla haastavaa lapselle, olevan keskeistä suhteen rakentamisessa.

8 LOPPUSANAT

Tutkimus tarjoaa katsauksen bonusvanhemmuuden maailmaan ja toimii pohjana ymmärtääksemme, mitä uusperheen bonusvanhemmat kohtaavat arjen elämässään. Yhteiskunnan eri toimijoiden tulisi tunnustaa bonusvanhemman roolin merkitys ja tukea tätä tärkeää vanhemmuuden muotoa osana lapsen hyvinvointia. Tutkimus vastaa myös ammattilaisena tukijana olevaa käsitystäni uusperheistä ja heidän haasteistaan.

Julkisen keskustelun olisi hyvä heijastaa yhä enemmän todellista monimuotoisuutta ja sen mahdollisuuksia perhe-elämässä. Ammattilaisten ja tukijoiden olisi tärkeää ymmärtää uusperheiden monimutkaiset suhdekuviot, joihin liittyy paljon eri ihmisten historian ja sattumisen sekä pelkojen vaikutusta. Bonusvanhemmuuden haasteet eivät useinkaan liity ainoastaan bonusvanhemman persoonaan, vaan ympärillä oleviin vaikeuksiin, joita esimerkiksi biologisten vanhempien omat kipukohdat tai lapsen eron tuottamat pelot, tuottavat.

Bonusvanhemman rooli voi näin heijastaa niitä kasvatushaasteita sekä lasten biologisten vanhempien keskinäisiä valtasuhteita ja peliä, joissa lopulta häviäjänä on kasvava lapsi.

Lapselle on hyväksi, että hänen elämässään on mahdollisimman monta rakastavaa aikuista. Se, että biologiset vanhemmat pyrkivät vahingossa tai tahallisesti sabotoimaan tämän mahdollisuuden lapselta, on surullista.

On myös valitettavaa, että nykyäänkin bonusvanhemman roolia lapsen elämässä aliarvioidaan, joskus jopa viranomaisten taholta. Bonusvanhemman poisjättäminen perheen dynamiikka, parisuhteen haasteita tai lapsen elämää käsiteltäessä ei poista hänen todellista merkitystään asioihin. Tämä asenne voidaan muuttaa vain lisäämällä eri tahoille ymmärrystä uusperhedynamiikan kokonaiskuvasta.

Tarvitsetko yksin tai yhdessä puolisosi kanssa tukea uusperhe- tai parisuhdehaasteissa? Voit varata etävastaanottoajan uusperheasiantuntija, terapeutti Taru Meritielle oheisen linkin kautta. Usein jo yksikin istunto voi auttaa eteenpäin.