© Taru Meritie, Uusperhe.fi

Pelkovanhemmuudessa vanhempi pelkää, että lapsi ei pidä hänestä, hylkää hänet tai esimerkiksi entinen puoliso estää lapsen näkemisen, jos vanhempi asettaa rajoja tai valitsee välillä oman hyvinvoinnin. Vanhempi pelkää tuottaa lapselle pettymyksiä eikä kestä lapsen pahaa oloa.

Omien tunteiden välttely

Pelkovanhempi pelkää tuottaa lapselle pettymyksiä eikä kestä lapsen pahan olon tuomaa tunnetta itsessään. Hän ohjautuu elämässä ja elämän valinnoissa siitä käsin, ettei lapsi, tai lapsen toinen biologinen vanhempi koe pettymystä tai haastavia tunteita. Hän omistautuu lapsen ollessa hänen luonaan, täysin lapselle: vähentää töitä, unohtaa parisuhteen tai oman hyvinvointinsa. Näin hän antaa lapselle mallin aikuisuudesta, jossa omaa elämää ei lasten syntymän jälkeen ole. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja saa omia lapsia, jotka ovatkin hänellä koko ajan, malli johtaa riittämättömyyden tunteeseen, huonovointisuuteen ja mahdollisesti eroon. Näin sukupolvien ketju eroista jatkuu ja pelkovanhemman mallin jatkaminen mahdollistuu.

Rakkautta vai miellyttämistä

Pelkovanhempi kokee olevansa hyvä, rakentava vanhempi, joka tahtoo kaikille hyvää. Hän on identifioinut oman vanhemmuuden pelosta käsin, muttei tunnista tuota pelkoa. Sen sijaan että hän ohjautuisi omista ajatuksissaan sisältä käsin, hän kokee tärkeämmäksi lapsen tai lapsen toisen vanhemman tunteet ja tarpeet. Hän sekoittaa rakkauden ja miellyttämisen keskenään. Kasvatus ohjautuu lyhyen aikavälin hyvänolon tuottamisesta lapselle, eikä siitä, että lasta kasvatetaan selviämään aikuisuudessa myös haastavista tilanteista.

Jos puoliso toivoo, että pelkovanhempi joskus valitsisi oman hyvinvoinnin tai parisuhdeajan, pelkovanhempi tuomitsee sen itsekkääksi ja hänen vanhemmuuttaan hajottavaksi toiminnaksi. Pahimmillaan tilanne voi johtaa uusperheen rikkoutumiseen: pelkovanhempi kokee enemmän yhteyttä entiseen puolisoon, joka myös tässä tilanteessa asettuu pelkovanhemman ymmärtäjäksi: eihän hän tahdo, että pelkovanhempi muuttuisi, sillä muutos ei palvelisi häntä.

Konfliktinpelko

Pelkovanhempi pelkää konfliktia lapsen tai häntä ohjailevan toisen vanhemman kanssa. Näin hän opettaa heille, että hänellä ei sinällään ole arvoa omana itsenään, vaan vain suoritteiden, tekemisen tai talouden avulla. Koska pelkovanhempi ei kestä konfliktia hän siloittelee asioita hyvin pienissäkin asioissa ja pyrkii varmistamaan, ettei saa kritiikkiä tai syyttelyä. Kun pelkovanhempi toistamiseen ohjautuu tilanne tilanteelta valiten lapsen tai entisen puolison hyvinvoinnin ja unohtaen oman hyvinvoinnin tai parisuhteen, voi uusi puoliso reagoida tähän. Tämä voi johtaa pelkovanhemmassa konfliktinpelossa myös asioiden piilotteluun.

Aikuinen vanhemmuus

Jos pelkovanhempi valitsee rakkaudellisen, mutta myös rajoja asettavan vanhemmuuden, lapsi tai lapsen toinen vanhempi voi reagoida voimakkaasti. He saattavat kokea, että pelkovanhemmasta on tullut itsekäs ja vain omaa etuaan ajatteleva. Koska lapsi / entinen puoliso kuitenkin tarvitsee pelkovanhempaa, voi olla, että syytös laitetaan uudesta puolisosta johtuvaksi. Näin side pelkovanhempaan voidaan pitää.

Tällaisessa sisältä käsin kumpuavassa aikuisessa vanhemmuudessa aikuinen kuitenkin kestää toisten reagoinnin ja rakentaa vanhemmuutta pitkällä tähtäimellä lapsen etua ajatellen. Samalla hän myös rakentaa lapsen kanssa ihmissuhteen joka perustuu rehellisyyteen, jossa myös lapsi oppii että aikuinen on inhimillinen ihminen. Ja näin lapsi saa omaan aikuisuuteensa terveen vanhemmuuden mallin.

Taru Meritie, Uusperhe.fi