TAPAAMISSOPIMUS: LÄHI- JA ETÄVANHEMMAN SEKÄ LAPSEN OIKEUDET
Huomioithan, että tämä sivusto ei ole viranomaisten ylläpitämä, ja Uusperhe.fi ei ole vastuussa tietojen ajantasaisuudesta. Jos tarvitset juridista neuvontaa, suosittelemme etsimään luotettavia juristeja. Löydät asiakkaiden suosittelemia juristeja tämän linkin kautta.
Johdanto
Tässä artikkelissa käsittelen etävanhemman ja lähivanhemman roolia sekä niihin liittyviä tapaamisoikeuksia, jotka nousevat esiin vanhempien eron ja erilleen muuton yhteydessä.
Lapsen hyvinvointiin ja oikeuteen molempiin vanhempiinsa ylläpitämään suhteeseen liittyy useita juridisia näkökohtia, joita säätelevät Suomen lainsäädännön määräykset, erityisesti Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki (361/1983).
Artikkelissa tarkastellaan myös tapaamissopimuksen merkitystä, lastenvalvojan roolia, vanhempien myötävaikutusvelvollisuutta sekä 12-vuotiaan lapsen omaa tahtoa tapaamissopimuksessa.
Etävanhempi ja lähivanhempi
Kun vanhemmat eroavat ja muuttavat erilleen, on tarpeen sopia lapsen huollosta ja tapaamisjärjestelyistä. Lapsen asuinjärjestelyistä voidaan sopia eri tavoilla, esimerkiksi vuoroasumisella, jolloin lapsi asuu vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona. Vuoroasumisessa lapsi viettää vähintään 40 prosenttia vuodesta toisen vanhempansa luona. Mikäli lapsi viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa vähemmän, kutsutaan tätä yleensä tapaamisoikeudeksi eikä vuoroasumiseksi.
Lähivanhemmaksi kutsutaan sitä vanhempaa, jonka luona lapsi pääsääntöisesti asuu, jonka luona lapsen kirjat ovat. Etävanhempi puolestaan on se vanhempi, jonka luona lapsi ei pääsääntöisesti asu. Esimerkiksi, jos lapsi viettää joka toinen viikonloppu toisen vanhempansa luona, tämä vanhempi olisi lapselle etävanhempi.
Etävanhemman ja lähivanhemman oikeudet ovat velvollisuuksien ja oikeuksien sekä riitatilanteiden kannalta katsottuna usein merkittävästi erilaiset.
Tapaamissopimus
Tapaamisoikeus on lapsen oikeus tavata myös etävanhemman kanssa, ja sen tarkoituksena on turvata lapselle mahdollisuus rakentaa ja ylläpitää läheinen ja positiivinen suhde myös etävanhempaansa. Suomen lainsäädännössä lapsen oikeudesta tavata etävanhempaansa säädetään Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983).
Lapsella on oikeus tavata etävanhempaansa säännöllisesti, ja tapaamisoikeus pyritään järjestämään niin, että se palvelee parhaiten lapsen etua. Tapaamisoikeus voidaan toteuttaa eri muodoissa, kuten fyysisin tapaamisin tai muilla yhteydenpitokeinoilla, kuten puhelimitse tai videopuheluiden välityksellä. Tällaiset muut yhteydenpitokeinot voivat täydentää varsinaisia tapaamisia etävanhemman kanssa.
Lainsäädännön mukaan tapaamisoikeuden tulee perustua joko sosiaaliviranomaisen vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen. Tapaamisoikeuden sisällön tulee olla riittävän selkeästi määritelty, jotta tuomioistuin voi varmistua siitä, että lapsi luovutetaan tapaamiseen sovitulla tavalla ja ajankohtana.
Lapsen oikeus tavata etävanhemman kanssa on olennainen osa lapsen oikeuksia, ja lain mukaan sitä tulee turvata lapsen edun mukaisesti. Tapaamisoikeus on siis tärkeä keino varmistaa, että lapsella on mahdollisuus ylläpitää suhdettaan myös etävanhempaansa.
Lastenvalvoja ei päätä tapaamissopimuksen sisällöstä
Tapaamissopimus vahvistetaan lastenvalvojalla. Tällöin lastenvalvoja on oikeuden edustaja, joka varmistetaan, että lapsen edut ja oikeudet huomioidaan ja että vanhemmat sopivat lapsen tapaamisista ja oikeuksista yhdessä.
Lastenvalvojat ovat viranomaisia, jotka toimivat osana kunnan sosiaalitoimea, ja he voivat myös auttaa vanhempia sopimaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.
On tärkeää huomata, että lastenvalvoja ei päätä tapaamisoikeudesta eikä voi puuttua tilanteeseen, jossa vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen. Lopullinen päätös tapaamisoikeudesta voidaan tehdä oikeudessa, jos vanhemmat eivät pysty sopimaan asiasta lastenvalvojan avustuksella.
Lähivanhemman tulee suojella ja edistää lapsen suhdetta etävanhempaan
Vanhempien myötävaikutusvelvollisuus lapsen tapaamisoikeuden toteutumisessa on olennainen osa Suomen lainsäädäntöä, erityisesti Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) periaatteita. Vanhempien tehtävänä on edistää ja tukea lapsen oikeutta tavata kumpaakin vanhempaansa säännöllisesti.
Lain mukaan kumpikaan vanhemmista ei saa aiheuttaa haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Kaikenlainen lapsen manipulointi tai muu epäasiallinen vaikuttaminen on ehdottomasti kiellettyä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vanhemmat eivät saa ilmaista lapselle kielteisiä tunteita toisesta vanhemmasta tai levittää haitallisia tietoja.
Lisäksi vanhempien on myötävaikutettava siihen, että molemmat vanhemmat voivat tavata lastaan ja ylläpitää suhdettaan lapseen. Tätä periaatetta tukee myös lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa, mikä on ilmaistu lain säännöksissä. Vanhempien tulee ymmärtää, että lapsen tapaamisoikeus on ensisijaisesti lapsen etu, ja sen estäminen voi olla haitallista lapsen kehitykselle.
Erityisesti vanhempien on vältettävä vieraannuttamista, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman, useimmiten etävanhemman tai muun läheisen välisiä suhteita. Tällainen käyttäytyminen voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten vuorovaikutussuhteen katkeamiseen kokonaan. Lapsen etu ja oikeus säilyttää suhteensa kumpaankin vanhempaansa korostuvat vanhempien myötävaikutusvelvollisuudessa.
Lapsen tapaaminen on myös ihmisoikeuskysymys
Tapaamisoikeuden täytäntöönpano Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan mukaan
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla takaa jokaiselle oikeuden nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta, edellyttäen valtiolta aktiivisia toimenpiteitä perhe-elämään liittyvien oikeuksien suojaamiseksi. Tässä yhteydessä lapsen ja hänen erillään asuvan vanhempansa välinen tapaamisoikeus on osa perhe-elämän suojaa, ja täytäntöönpanoa säätelee nykyinen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva täytäntöönpanolaki, joka astui voimaan 1.12.1996.
Entä jos etävanhempi ei noudata tapaamissopimusta?
Joskus tilanne voi olla myös se, että etävanhempi ei ole halukas tapaamaan lastaan. Vanhempi ei välttämättä pidä lapseen yhteyttä lainkaan tai jättää käyttämättä vahvistetun tapaamisoikeuden. Lähivanhempi ei voi hakea täytäntöönpanoa tapaamissopimukseen, jotta tapaava etävanhempi noudattaisi tapaamissopimusta tai tuomioistuimen päätöstä. Se ei ole lapsen edun mukaista.
12-vuotias, lapsen oma tahto ja tapaamissopimus
12-vuotiaan lapsen oma tahto on tärkeä tekijä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa päätöksissä. Lain näkökulmasta täytäntöönpanoa tapaamisiin etävanhemman kanssa ei saa toteuttaa vastoin 12 vuotta täyttäneen lapsen tahtoa. Samoin alle 12-vuotiaan lapsen kohdalla on huomioitava, ettei täytäntöönpanoon saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, mikäli lapsi on riittävän kehittynyt ja hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
Lapsen huoltolain 2 §:n mukaan lapsen vastustuksen arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen esittämiin syihin. Lapsen vastustuksen tulee olla perusteltu ja osoittaa, että lapsi on kyennyt harkitsemaan asiaa huolellisesti. Viranomaisen on myös varmistuttava siitä, että lapsen mielipide on itsenäinen eikä siihen ole vaikutettu epäasiallisella tavalla, kuten taivuttelulla tai manipuloinnilla (HE 88/2018 vp, s. 68).
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että lapsen tahto ei tarkoita sitä, että lapsi päättäisi itsenäisesti milloin tahansa olinpaikastaan. Usein tilanteet, joissa lapsen tahto joutuu kyseenalaiseksi. Tilantet voivat olla rajojen laittamista, siivouspäivää tai vastuun ottamista. Yksittäisissä tilanteissa lasten rajojen laittaminen ja se, että vanhemmat vastuuttavat lasta, sekä opettavat kohtaamaan ja selvittämään haastavia asioita, on tärkeää.
Lähtökohtana olisi pidettävä, että lapsen asuminen määritellään yleensä vanhempien tekemissä sopimuksissa, ja mikäli sopimuksia ei noudateta, on tarpeen tehdä niihin muutoksia.
Lapsen etävanhemmalla on oikeus tavata lasta, mutta lapsi ei voi olla pakotettu tapaamisiin. Toisaalta etävanhemmalla voi olla oikeus muuttaa aiemmin antamiaan etuuksia lapselta, mikäli sopimuksia ei noudateta. 12-vuotiaan lapsen kohdalla viestinnän tärkeys korostuu, ja lapselle tulisi selvittää, että hänen mielipiteensä on tärkeä ja että häntä kuunnellaan.
Kuitenkin aikuisilla on lopullinen vastuu päätöksenteosta, ja päätöksillä tulee olla johdonmukaisuutta ja pysyvyyttä, mikä vähentää lapsen mahdollista vallankäyttöä vanhempiaan kohtaan.
Tässä yhteydessä vanhempien on tärkeää toimia yhteistyössä, tai mikäli se ei ole mahdollista pohtia asiaa yksityisen asiantuntijan, perheasiansovittelukeskuksen, lastenvalvojan tai tarvittaessa tuomioistuimen kanssa, jotta lapsen oikeudet ja edut turvataan asianmukaisesti. Myös Uusperhe.fi Taru Meritie antaa yksityistä sovittelupalvelua tällaisissa tilanteissa.
Miten saada muutos tapaamisiin, jos näe lastani?
Jos lähivanhempi estää tapaamisia, tapaava vanhempi voi hakea täytäntöönpanoa käräjäoikeudelta. Ennen istuntokäsittelyä toimitetaan täytäntöönpanosovittelu, jossa tapaamisoikeuden ehtoja voidaan tarvittaessa muuttaa. Pysyviä muutoksia tapaamisoikeuteen voidaan tehdä vain vähäisissä määrin.
Täytäntöönpanokeinoina ovat uhkasakko, juokseva uhkasakko tai nouto, joka voi koskea vain yhtä tapaamista. Tapaamisoikeuden täytäntöönpantavuus edellyttää, että se perustuu joko sosiaaliviranomaisen vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen. Lisäksi tapaamisoikeuden sisällön on oltava riittävän selkeästi määritelty, jotta tuomioistuin voi varmistua siitä, onko lapsi luovutettu tapaamiseen sopimuksessa tai päätöksessä määriteltynä ajankohtana.
Korkein oikeus on antanut ratkaisuja tapauksista, joissa ajan kulumisen ja tapaamisten toteutumattomuuden vuoksi lapsen edun kannalta on ollut tarpeen väliaikaisesti muuttaa tapaamisoikeuden ehtoja. Esimerkiksi KKO:2016:61:ssä korkein oikeus katsoi, että aluksi valvotut tapaamiset, jotka laajenevat portaittain, ovat perusteltuja tietyn määrän tapaamisia toteutuneena. Täytäntöönpanolain 14 §:n mukaan käräjäoikeuden on hylättävä hakemus, jos täytäntöönpano olosuhteiden muuttumisen tai muun syyn vuoksi on selvästi lapsen edun vastaista.
Tuomioistuin voi tapaamisoikeudesta päätettäessä velvoittaa lapsen luona asuvan vanhemman sallimaan tapaamiset ja ryhtymään tarvittaviin toimiin päätöksen mukaisesti. Tämä tapahtuu sakon uhalla, mikäli on aihetta epäillä, että vanhempi ei noudattaisi tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä.
Entä jos oikeuden päätöksen jälkeenkään tapaamissopimusta ei noudateta?
Jos lähivanhempi ei uhkasakon asettamisen jälkeenkään noudata tapaamispäätöstä, käräjäoikeudelle voidaan tehdä hakemus uhkasakon määräämisestä maksettavaksi. Täytäntöönpanolain 19 §:n mukaan uhkasakkoa ei voida tuomita maksettavaksi, jos asianosainen näyttää, että hänellä on ollut hyväksyttävä syy velvoitteen noudattamatta jättämiseen tai velvoite on täytetty ennen tuomitsemispäätöksen antamista.
Uhkasakon asettamisen jälkeen, mikäli lähivanhempi jatkaa tapaamispäätöksen laiminlyöntiä, käräjäoikeudelle voidaan tehdä hakemus uhkasakon määräämiseksi maksettavaksi. Täytäntöönpanolain 19 §:n mukaan uhkasakkoa ei voida tuomita maksettavaksi, jos asianosainen pystyy osoittamaan, että hänellä on ollut hyväksyttävä syy velvoitteen noudattamatta jättämiseen tai että velvoite on täytetty ennen tuomitsemispäätöksen antamista.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että tapaamisoikeuden täytäntöönpano perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan määräyksiin, joissa korostetaan jokaisen oikeutta yksityis- ja perhe-elämään. Lapsen ja erillään asuvan vanhemman välinen tapaamisoikeus on osa tätä perhe-elämän suojaa. Suomessa voimassa oleva lainsäädäntö, erityisesti lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva täytäntöönpanolaki, säätelee tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa ja määrittelee keinot, kuten uhkasakko ja nouto, täytäntöönpanon varmistamiseksi.
Laissa on otettu huomioon lapsen tahto, ja täytäntöönpanoprosessissa korostetaan lapsen vastustuksen perustelluksi osoittamista. Tapaamisoikeuden ehtoja voidaan muuttaa tarvittaessa, erityisesti tilanteissa, joissa ajan kulumisen ja tapaamisten toteutumattomuuden vuoksi on tarpeen tehdä väliaikaisia muutoksia lapsen edun mukaisesti. Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan hävinneen osapuolen tulee korvata vastapuolen oikeudenkäyntikulut täytäntöönpanoasioissa.
Järjestelmässä on myös mekanismeja varmistamaan, että tuomioistuimen päätökset noudatetaan, ja uhkasakon käyttö on yksi näistä keinoista. Uhkasakon tuomitsemisen edellytyksenä on kuitenkin, että asianosainen ei pysty näyttämään, että hänellä oli hyväksyttävä syy velvoitteen noudattamatta jättämiseen tai että velvoite oli täytetty ennen uhkasakon määräämistä.