Olemme olleet parisuhteessa puolisoni kanssa 10 vuotta. Asiat on periaatteessa hyvin, suurimmat suhteen alkuvaiheen kriisit ovat asettuneet ja elämästä muotoutunut melko tasaista. On kuitenkin ollut muutamia yksittäisiä asioita, jotka säännöllisesti nousevat keskusteluun ja aiheuttavat ilmetessään suurta eripuraa. Olen itse bonusäiti ja kipeimmät asiat liittyvät siihen kokemukseen, että mieheni jatkuvasti ohittaa minut ja olen kokenut usein olevani sivusta katsoja hänen entisen ydinperheensä näytellessä edelleen liian vahvaa osaa elämässä. Meillä on takana pitkä pariterapia, jonka tuloksena lopulta saimme enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Koska samat asiat ovat vuosia hiertäneet muutoin hyvää parisuhdettamme aika ajoin, varasin ajan Tarulle (ilman suuria odotuksia, eihän meitä terapia aiemminkaan konkreettisella tasolla auttanut)

Me emme ole milloinkaan parisuhteen aikana menneet eteenpäin yhtä paljon kuin Tarun kanssa ensimmäisellä, tunnin ajalla. Taru on terapeutti, joka kysyy mutta myös vastaa. Jälkikäteen ajateltuna; miksi emme käyneet vuosia sitten? Kiitos ja erittäin lämmin suositus myös uuspareille, joiden tarvitsee pidemmän ajan jälkeen määräaikaishuoltaa parisuhdettaan! – S-

Kun aloitimme mieheni kanssa Tarulla olin ihan loppu. Ero oli lähellä, olo oli toivoton. Oma asunto valmiiksi katsottu. Tämä oli meille molemmille viimeinen oljenkorsi. Ajattelin, että jos tämä ei aukaise meidän riitoja ja asioita niin sitten on kaikki yritetty. Sitten eroamme.

Muistan kuinka ensimmäistä kertaa istuimme Tarun huoneessa. Olo oli pessimistinen: miten ihmeessä kukaan voi meitä missään auttaa. En tahtonut puhua. Tahdoin vain pois. Miehen oli raahannut mukaan väkipakolla. Mutta kun ensimmäinen istunto oli ohi, olo oli meillä molemmilla helpottunut: meillä olisikin toivoa. Mies tykkäsi. Häntä ei hiillostettukaan, kaikki syy ei ollutkaan hänessä. Kävimme Tarulla seitsemän kertaa. Taru sanoi asioita suoraan ja vastuutti meitä, antoi kotitehtäviäkin . Ei istunnot aina kivoja olleet. Mutta joka kerta me ymmärsimme enemmän. Muistan sen hetken kun, mieheni otti minua kädestä kiinni ja itkimme yhdessä. Mies joka ei koskaan itke. Löysimme taas toisemme.

Me emme eronneet. Me löysimme toisemme. Ehkä me itseasiassa löysimme itsemmekin. Nyt mieheni katsoo minua niillä lempeillä silmillä, joita olin vuosikausia kaivannut. Meillä on mukavaa yhdessä. Puhallamme yhteen hiileen. Eksä on etäällä. Lasten edessä olemme kaksi aikuista, toisiamme tukevia ja kunnioittavia. Tämä panostus oli timanttejakin hienompaa. Nyt meillä on myös ihminen jonka puoleen kääntyä silloin jos haasteita tulee.

Suosittelen lempeää, suoraa ja ihanaa Tarua ihan kaikille.

”Muistan elävästi ensimmäisen kerran Tarun vastaanotolla. Rintaa puristavan häpeän ja toivottomuuden tunteen. Ja ne loputtomat kyyneleet. En osannutkaan yksin, olla lapseton bonusäiti. Muistan myös sen empaattisen katseen ja vankkumattoman läsnäolon, johonkin johon voisi nojata. Tuo ihminen ymmärsi mitä koen.

Matka on ollut vuoristorataa ja täynnä tunteita. Missä itse näin epätoivoa ja puolisoni menneisyyden taakkaa varjostamassa elämäämme, näki Taru toivoa. Koin silti aina tulleeni kuulluksi, mutta sain uudenlaisen näkökulman ja sitä kautta tietoisuuden, joka sai toimimaan toisin. Minulla oli kyky vaikuttaa asioihin.

Nyt olen tilanteessa, jossa kontrollin tarve, pelko, viha ja häpeä eivät varjosta elämääni. Lujasti Tarun kanssa töitä tekemällä ja vastuuta omista tunteista ottamalla olen lisännyt oman ja koko perheen hyvinvointia. On itseasiassa hämmästyttävää, että tämä on aikaan saanut dominoefektin. Vaikutusta on ollut puolisoni ja bonuslasten lisäksi myös puolisoni ex:n käytökseen positiivisesti. Myötätunto itseä ja muita kohtaan on lisääntynyt. Parisuhde voi paremmin kuin koskaan ja ystävyyssuhteeni ovat lujittuneet. Minulla on hyvä olla omassa elämässäni ja se on juuri meidän perheen näköistä. Vastoinkäymisistä selvitään yhdessä.

Tarun tapa kohdata ja olla läsnä, on jotain sellaista mitä ei voi kirjoittaen kuvata. Se täytyy kokea ja tuntea. Ja se kohtaamisen lämpö on ulottunut myös vastaanottojen ulkopuolelle. Koko matkan ajan myös puolisollani on ollut kokemus, että myös hänen puolellaan ollaan ja myös hän on saanut konkreettisia vinkkejä kommunikaatioon. Puolisoa lainatakseni: Taru pelasti meidän perheen.