Uusperhe ja talous
Copyright Taru Meritie
Johdanto
Uusperheen talous ei ole koskaan vain numeroita, tasa-arvoa ja tuloeroja. Raha on yksi vahvimmista symboleista ihmisten välisissä suhteissa, ja sen merkitykset ulottuvat syvälle ihmisen psyykeen ja tiedostamattomaan. Carl Gustav Jungin mukaan raha voi edustaa energiaa, elämänvoimaa ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Jungilaisessa näkökulmassa raha ei siis ole pelkkä vaihdon väline, vaan se voi olla psykologinen projektiopinta kaikelle sille, mikä on ihmiselle arvokasta ja toivottua – tai pelottavaa ja vältettävää. Kun uusperheen taloudessa syntyy riitoja, ne eivät yleensä ole vain riitoja siitä, kuka maksaa mitäkin, vaan ne kytkeytyvät ihmisen syvimpiin pelkoihin ja haavoihin.
Talouskeskustelujen taustalla olevat asiat
Lapsuudessa muodostuneet kokemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten ihminen suhtautuu rahaan aikuisuudessa. Jos lapsi on kasvanut ympäristössä, jossa rahaan liittyi pelkoa, häpeää tai jatkuvaa niukkuutta, nämä kokemukset voivat jäädä tiedostamattomiksi, mutta ne aktivoituvat voimakkaasti parisuhteessa ja erityisesti uusperheessä, jossa talouden järjestelyt ovat monimutkaisempia ja erilaisia taustoja kohtaa. Toiselle raha voi symboloida vapautta, mahdollisuuksia ja itsenäisyyttä – toiselle se on turvan mittari, joka kertoo, onko elämä hallinnassa vai luisumassa kaaokseen. Tämä näkyy riidoissa esimerkiksi niin, että toisen vapauden kaipuu voi näyttäytyä toisen silmissä piittaamattomuutena, ja toisen kontrollin tarve voi tuntua toisesta tukahduttavalta vallankäytöltä. Jung puhuisi tässä varjon aktivoitumisesta: puoliso näkee toisessa jotain sellaista, jota ei ole itsessään halunnut kohdata – ja näin raha toimii välineenä, jonka kautta nämä varjot näyttäytyvät.
Uusperheessä taloudelliset järjestelyt ovat usein monimutkaisia. On yhteisiä ja erillisiä talouksia, sopimuksia, joissa osa kuluista jaetaan ja osa taloudesta on omaa. Prosenttiosuudet, yhteiset taloustilit, kysymykset yksittäisistä lomamatkoista puhuttavat. Mikään yksittäinen malli ei ole oikea tai väärä, vaan tärkeää on se, että ratkaisu tuntuu molemmille reilulta ja turvaa luovalta. Riidat syntyvät usein silloin, kun pinnan alla on tiedostamattomia merkityksiä, joita ei ole sanoitettu. Yhteinen talous tai taloudellinen toisen tukeminen voi toiselle olla rakkauden ja sitoutumisen ele samalla kun erilliset taloudet voivat olla joillekin merkki itsenäisyydestä ja vapaudesta. Ajattelutavoissa vilahtavat myös usein kiintymyssuhteiden dynamiikka, jossa välttelevästi kiintynyt tarvitsee autonomian omaan elämäänsä samalla kun ristiriitainen tarvitsee osoituksia rakkaudesta, ikään kuin että ”kaikki laitetaan peliin”.
Raha liittyy myös syvästi kysymykseen turvasta ja siitä, voiko toiseen luottaa. “Jos minä putoan, jos en enää jaksa tai pysty, oletko sinä minun rinnallani? Kannatteletko minua ja myös minun lapsiani, vai jäänkö yksin?” Tämä tekee uusperheiden talousriidoista erityisen herkkää aluetta. Raha voi tällöin toimia symbolina rakkaudesta ja arvostuksesta: se, mihin käytämme rahamme, voi tiedostamattomasti kertoa, mitä pidämme tärkeänä. Jos toisen lapset saavat kalliita harrastuksia ja toisen eivät, kyse ei ole vain rahasta, vaan myös kokemuksesta siitä, ovatko kaikki perheenjäsenet yhtä arvokkaita ja rakastettuja. Olemmeko oikeasti perhe.
Jungilaisesta näkökulmasta raha voi myös edustaa voimaa ja valtaa. Jos toinen puolisoista on selvästi parempituloinen, siihen voi liittyä sekä tietoista että tiedostamatonta vallankäytön dynamiikkaa. Ihminen, joka tuo enemmän rahaa talouteen, voi huomaamattaan saada myös enemmän valtaa päätöksenteossa. Tämä voi johtaa toisen alemmuudentunteeseen, pelkoon kontrollista ja riippuvuudesta. Erityisesti kulttuurissamme, jossa historialliset sukupuoliroolit yhä vaikuttavat, miehelle voi olla syvästi haavoittavaa, jos puoliso ansaitsee enemmän. Vaikka ihminen tiedollisesti ajattelisi tasa-arvoisesti, syvemmät, evoluution ja historian muovaamat kerrokset voivat nostaa esiin riittämättömyyden tunteita ja uhkaa miehisyyden kokemukselle. Myös naiselle voi olla kuormittavaa, jos hänen menestyksensä aiheuttaa parisuhteeseen näkymättömän jännitteen, tai jos hän joutuu ”kysymään lupaa”, ikään kuin lapsi vanhemmalta, asioihin.
Arvostus on osa tätäkin asiaa
Raha ei kuitenkaan ole ainoa resurssi, jota perheessä jaetaan. Usein uusperheessä toinen hoitaa enemmän arjen käytännön asioita ja lasten tarpeita, kun toinen tekee enemmän palkkatyötä. Molempien panos on yhtä arvokas, mutta tämä ei aina tunnu selkeältä. Se, joka tuo talouteen rahaa, toivoo usein arvostusta ja kiitosta konkreettisesta taloudellisesta panoksestaan. Vastaavasti se, joka antaa aikaansa ja hoivaa, tarvitsee arvostuksen kokemusta siitä, että hänen näkymätön työnsä nähdään ja tunnustetaan. Jos tätä arvostusta ei ilmaista, syntyy helposti kaunaa ja epätasapainon tunnetta. Jungin mukaan tämä liittyy syvimpään ihmisyyteen: jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin on. Raha on vain väline, jonka kautta tämä arvostuksen kaipuu tulee näkyväksi.
Uusperheen lasten väliset taloudelliset erot ovat yksi haastavimmista alueista. Yksi lapsi voi saada toisessa kodissa taloudellisesta näkökulmasta enemmän, toinen joutuu tyytymään vähempään. Tämä voi herättää epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Vanhemman tehtävänä ei ole poistaa kaikkia eroja, vaan tukea lasta sietämään vaikeita tunteita ja opettaa, että elämä ei aina ole, valitettavasti, reilua. Psykologisesta näkökulmasta on tärkeää, että lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja että hänen tunteensa hyväksytään. Se luo turvaa, vaikka todellisuus olisi epäreilu. Myös vaikeiden tunteiden kohtaaminen on tärkeää. Se lisää resilienssiä, jota aikuisiässä tarvitsemme.
Mistä oikein puhumme kun sanana on ”talous” tai ”raha”?
Jokainen uusperheen talouskeskustelu on syvästi yksilöllinen ja voi pitää sisällään kerroksia, jotka eivät näy ulospäin. Yhden keskustelun taustalla voi olla entisiä elämänvaiheita, kipeitä kohtia erossa tulleista talouskysymyksistä, kysymyksiä ekspuolison asemasta, edellisestä elämästä ja epäoikeudenmukaisuudesta, kasvatuksesta saatuja oppeja ja arvoja, pelkoja tulevaisuudesta, toiveita ja pettymyksiä, kysymyksiä perinnöistä ja omasta asemasta perheessä. Siksi yksiselitteistä mallia uusperheen talouden järjestämiselle ei ole olemassa. Ennen kuin ratkaisuja voidaan edes etsiä, on ymmärrettävä, mistä kaikesta oikeastaan puhutaan. Usein vasta tämän syvemmän ymmärryksen jälkeen on mahdollista löytää ratkaisuja, jotka eivät vain tasaa numeroita, vaan vahvistavat luottamusta ja yhteyttä
Kun uusperheen taloudesta puhutaan, puhutaan viime kädessä rakkaudesta, turvasta ja luottamuksesta. Raha on näkyvä osa, mutta sen varjoissa liikkuvat ihmisen syvimmät toiveet ja pelot: tulla nähdyksi, olla tärkeä, olla turvassa, saada rakastaa ja olla rakastettu. Siksi talousriidat voivat olla myös kasvun mahdollisuuksia. Kun uskalletaan katsoa pintaa syvemmälle, talous ei ole enää vain taakka ja stressin aihe, vaan se voi muuttua väyläksi ymmärtää paremmin itseä, kumppania ja koko perhettä. Raha ei tällöin ole vain laskelmia ja tilisiirtoja, vaan yhteisen elämän kudos, johon kietoutuvat niin menneisyys, nykyhetki kuin tulevaisuuden unelmatkin.