fbpx

UUSPERHEEN KEHITYSVAIHEET

 

 

 

 

UUSPERHEEN KEHITYSVAIHEET

 Päivitetty 9 / 2020 c Taru Meritie

Uusperheen kehitysvaiheet kestävät tutkimusten mukaan neljästä jopa viiteentoista vuoteen. Perhe voi käydä kehitysvaiheita kerta toisensa jälkeen läpi, lyhyelläkin aikavälillä. Kun kierros alkaa uudestaan aihealueet ja perheytyminen syventyvät. Eri osa-alueiden välillä voidaan myös taantua, mutta mitä pidemmällä kehitys on, sitä nopeammin taantumuksesta noustaan ja näiden ”taantumusten” kautta käsitellään asioita jälleen astetta syvemmälle ja ne hiovat perhettä yhä enemmän heidän näköiseksi.  Mikäli perheeseen kuuluu lapsia useista eri perheistä, voi prosessi olla eri lapsien kanssa eriaikainen. Myös jos perhekokoonpano muuttuu esimerkiksi vauvan syntymän johdosta, alkaa perheytyminen jossain määrin uudestaan. Pohjalla on kuitenkin jo tehty työ. 

Uusperheen kehitysvaiheet eivät ole kuitenkaan kaikenkattava vastaus perheen vaiheisiin. Myös parisuhteen vaiheet, ihmisen kehitysvaihe aina lapsuudesta vanhuusikään, elämän kriisit sekä esimerkiksi koetun avioeron vaiheet lomittautuvat uusperheen vaiheiden kanssa kokonaisuudeksi. Mikäli uusperheen kokoonpano muuttuu, esimerkiksi lapsen syntymän myötä alkaa perheytyminen jollaintasolla uudestaan.

 

 

 1. UUSPERHEEN HAAVEVAIHE: Unelmat ja rakkaus

Puoliso 1; ”Ajattelin että kaikki järjestyy, kun vain rakastamme toisiamme. Että rakkaus kylä voittaa kaiken. Olin valmis joustamaan, kaikessa. Antamaan aikaa. Nielin paljon lasten ignoorausta ja eksää ja kipuilua. Mieheni kertoi kivustaan ja jakoi miten hankalaa eksän kanssa on ollut, ja miten kaikki kyllä rauhoittuu.” 
Puoliso 2: Ajattelin että annan puolisolleni aikaa. Tuen häntä lempeästi ja tuen lapsiani kipujensa äärellä. Ajattelin että jos olen eksälleni sovitteleva, hän kyllä lopettaa tuon meidän kontrolloinnin. En viitsi provosoida ja tuoda nyksää hänen lähelleen. Pidän hänet vähän piilossa, niin ei tule konflikteja. Ajattelin että aika kyllä korjaa nämä tilanteet ja meistä tulee perhe ja eksäkin hyväksyy uuden perheeni. Saan vihdon puolison jolla on samat arvot ja toimintatavat kuin minulla. Lapsetkin sen huomaavat kyllä. Ajan kanssa.”

  • Fantasiavaihe, joka on hyvin lähellä parisuhteen rakastumisvaihetta.
  • Uskotaan vilpittömästi kaikkien sopeutuvan toisiinsa, tulevan onnelliseksi ja rakastavansa toisiaan.
  • Parisuhteessa koetaan elämänrakkauden tuovan lopullisen onnen ja autuuden.
  • Aikuiset toivottavat lapset rakastaen tervetulleeksi
  • Biologinen vanhempi uskoo että bonusvanhempi on hoivaava ja rakastaa hänen lapsiaan ehdoitta.
  • Voidaan myös ajatelle että uusi perhe pelastaa lapset ekspuolison virheistä ja vajaavuudesta
  • Muita fantasioita/toveita ( joista osa voi myös toteutua) : rikkoutunut perhe tulee eheäksi, jos vain ymmärrämme kaikkia, kaikki kääntyy hyväksi, kasvatuskuorman jakaminen jne.
  • Lapset voivat toivoa vanhempien palaavan yhteen ja eivät välitä uudesta puolisota tai lapset ihastuvat uuteen puolisoon.
  • Lapset voivat myös fantasioida, että mikäli he eivät vain anna lainkaan huomiota bonusvanhemmalle, hän vain katoaa elämästä.
  • Vanhempien tulisi tunnistaa mitä odotuksia, toiveita ja haaveita sekä pelkoja heillä on suhteessa parisuhteeseen ja uusperheeseen.
  • Lapsia tulisi tukea ydinperheen menetyksen tuomassa tunteessa. 

 

 

2. UUSPERHEEN YRITTÄMISVAIHE: nieleminen ja ignooraus

Puoliso 1: ”Yritän tuoda vähän omia ajatuksiani lasten kasvatukseen, mutta mun mies jähmettyy. Hän alkaa puolustamaan lapsiaan, vaikka tarkoitan vain hyvää…. Lasten tulo on alkanut  ärsyttämään. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Yritän löytää nyt tapoja, miten selviän näistä….  Kyllä tämä varmasti tästä. Keksi jotain kivaa lasten kanssa niin ne kyllä siitä leppyvät. Kun puolisoni ei ole paikalla, meillä onkin ihan kivaa lasten kanssa. ” ….
Puoliso 2: ”Tahtoisin antaa lapsile aikaa. Pelkään että ne eivät tykkää minusta  jos muutamme paljon käytäntöjä. Pelkään että eksä alkaa vaikuttamaan lapsiin niin ettei ne tule, jos suututan sen.. En  myöskään eksän reagointi. Helpompi on myötäillä häntä kuin taistella…Mutta sitten kun hän ei reagoi, nyksä reagoi. Yritän sovitella kaikkien näiden välissä. Että kaikilla olisi hyvä olla. Kyllä tämä tästä, vaikka olenkin ihan puhki. Miksi kukaan ei ymmärrä että kun vain olemme sopuisia kaikki on ihan hyvin. Oltaisiin vain”

  • Uusi puoliso hakee hyväksyntää:
    • Lapsilta, mutta tulee torjutuksi ja/tai
    • Puolisolta kasvatus ja tapa-asioissa ja tulee torjutuksi
    • Nähdään ensimmäisiä signaaleja eroista puolisoiden välillä tavoissa, tottumuksissa, ajatuksissa jne jne
      • Syntyy vaikeita tunteita, joita toisen on vaikea ymmärtää. (”Meillähän on kaikki niin hyvin -ei minulla ole ongelmaa”). Palapelissä olleella ei olekaan ollut ongelmaa, mutta ongelmaksi se muuttuu, kun toista yritetään mahduttaa muotiin, joka ei ole hänen omansa. Tällöin palapeli täytyy murtaa.
      • Ensimmäiset viitteet siitä, että jokin on vialla syntyvät, mutta ne tukahdutetaan.
      • Lapsella on ristiriitainen suhde bonusvanhempaan suhteessa toiseen biologiseen vanhempaan: (”Jos tykkään bonusäidistä, olenko pettänyt äitini?)
      • Pelosta käsin biologinen vanhempi voi tulkita että bonus tahtoo pois.
      • Biologisella vanhemmalla tarve tukeen lasten kanssa ja kun hän ei saa sitä, hän kääntyy lapsiin ja tahatomasti pelosta ja tulkinnoista käsin ”suojelee” lapsia bonusvanhemmalta.
      • Aikuiset pyrkivät yhdistämään perheen ja luomaan joukkuehenkeä. Pohjana on kuitenkin olemassa oleva järjestelmä (perhesysteemi) johon uusi asia ( ihminen / ihmiset ja tavat) pyritään liittämään. Palapelin palanen ei kuitenkaan mahdu olemassa olevaan vanhaan palapeliin.Mikäli ydinperheen rikkoutumisen jälkeen yksinhuoltajaperhe on ollut kauan voimassa, bonusvanhemman tulo koetaan uudeksi hylkäämiseksi: jotain olemassa olevaa rikotaan jälleen. Lapsella saattaa ero/hylkäyskokemukset aktivoitua uudestaan ja ne kohdistetaan bonusvanhempaan.

       

       

      3. UUSPERHEEN RISTIRIITAVAIHE: Tulisiko meidän erota?

      Puoliso 1: ”Heitän hanskat tiskiin. Pitäkööt paskansa. Tällä hetkellä harrastukseni on tullut katsoa etuovesta asuntoja.. mietin millaista elämä olisi jos ei tarvitsi kestää tätä kaikkea shittiä. Nyt yritän vain kestää, lähden pois ja riitelemme. Reagoin eikä mun puoliso ymmärrä yhtään. Olen ihan yksin. Lapsetkin ovat alkaneet ignoorata minua ja ovat kuin iilimato puolisossani kiinni. Olen turha, mitätön.. ylimääräinen”…
      Puoliso 2: ”Miksi helvetissä tämä on näin vaikeaa. Onko tuon pakko reagoida jokaikiseen asiaan niin älyttömästi. Meillä olisi kaikki inan hyvin kun se ottaisi vaan vähän rennommin. Lapset ovat nyt tyytyväisiä, eksä on tyytyväinen.. mutta me riidellään. Olen ihan loppu. ”

      • Haaveet jäävät taka-alalle ja toivottomuus iskee: ”Onko tämä sittenkään minua varten”.
      • Toisen tapa elää tuntuu ahdistavalta ja ero tuntuu mahdollisuudelta saada oma elämä takaisin.
      • Bonusvanhempi pettyy ja alkaa voida huonosti.
      • Biologinen vanhempi joutuu lasten ja puolisonsa väliin.
      • Lapset käyttävät tilannetta hyväkseen ja hakevat vahvaa sidettä biologiseen vanhempaan
      • Bonusvanhempi erakoituu
      • Ristiriitatilanteissa perheen sisällä ryhmitytään, jolloin joku jää yksin, ilman tukea ja kokee ulkopuolisuutta
      • Toisaalla asuva ekspuoliso on vahvoilla ja hänellä ja lapsilla on vallanoton mahdollisuus.
      • Erityisen tärkeää on perheen roolien ja rajojen selkiinnyttäminen ja jokaisen perheenjäsenen kuuluminen perheeseen.
      • Perheen dynamiikan selvittäminen voi vaatia myös ulkopuolista apua, tunteiden rehellistä kohtaamista ja uusperheen vanhempien keskinäistä luottamusta tai vaarana on ero. 

       

      4. UUSPERHEEN VIHAVAIHE

      ” Voiko tämä oikeasti olla näin vaikeaa.. että joka asiasta pitää sopia, joka ikisestä asiasta keskustella ja olemme koko ajan eri mieltä. Olen ihan valmis lähtemään. .. mutta sitten kun meillä on välillä niin ihanaa. Voi kun saisimme tämän toimimaan”.

      • Selvitetään ristiriitoja, riidellään ja haetaan ratkaisuja puheen tasolla, mutta pidetään kuitenkin kiinni omasta tahdosta ja näkemyksestä. Taustalla koetaan huonommuutta ja epäonnistumista ja syytetään itseä vaikeista tunteista.
      • Vihalla luodaan rajaa katkeruuteen: en suostu enää tähän, saanko olla tässä perheessä minä?
      • Omista toimintamalleista pidetään kiinni joko siksi että tahdotaan tai siksi että pelätään
      • Kiistellään kiivaasti esimerkiksi lasten nukkumaanmenoajoista: mutta itseasiassa lasten nukkumaanmenosäännöissä ei keskustella itse nukkumaanmenosta, vaan siitä otetaanko uusi puoliso huomioon: jatkuuko vanha perhemalli, vai otetaanko uusi perhemalli käyttöön.
      • Biologinen vanhempi kokee ahdistusta jatkuvasta taistelusta pienistäkin asioista.
      • Riidat jatkuvat ja tunne toivottomuudesta vahvistuu
      • Eroajatukset tai toive lakaista ongelmat maton alle vahvistuvat

      5. UUSPERHEEN TOIMINTAVAIHE 

      Puoliso 1: ”Nyt yritän olla minä ihan rennosti. Komennan ja otamme myös lasten kanssa yhteen. Mutta saadaan me ne soviteltuakin. Ihan v.. sama vaikka puolison eksä sanoisi mitä… sanoo se kuitenkin.. tärkeintä on että meillä on meidän perhe.. Ollaan haettu apua ja harjoiteltu eri riitelyjuttuja, puhetapoja. Etsitty itseä ja tarpeitamme, ymmärretty toisiamme. Tästä tulee sittenin jotain. Ei tämä helppoa aina ole, mutta kaiken sen arvoista. Me olemmekin ehkä perhe.” 

      Puoliso 2: ”Ihan uskomatonta.. että näin käytännön pienillä muutoksilla ja puhumisella saamme laivaa käännettyä. Kyllä tämä helvetin vaikeaa on.
      Ja pelottavaakin, mutta jotenkin tuntuu että nyt olen elämäni ohjaksissa. Ehkä ensi kertaa…  Nyt tuntuu että minua myös ymmärretään. Välillä tipumme taas vanhoihin juttuihin mutta sieltä noustaan. Me olemme me. Se on tärkeintä. Kysymys: tahdonko olla onnellinen vai oikeassa on valtavan hyvä lause… ja sitten samalla myös se, etten lähde taas alistumaan, kuten olen aina ennen suhteissa tehnyt. ”

      • Ristiriitojen työstämistä jatketaan ja haetaan uudenlaista näkökulmaa, uudenlaista tapaa toimia.
      • Ristiriitojen työstämistä jatketaan ja haetaan uudenlaista näkökulmaa, uudenlaista tapaa toimia.
      • Itsesyytökset jäävät pois ja tunteita sanoitetaan rehellisesti sekä tunteita että tarpeita ja niihin etsitään yhdessä vastauksia kompromissien kautta.
      • Huomataan että parisuhde / perhe on sen arvoinen että siitä ei haluta luopua, ero ei ole vaihtoehto
      • Asioiden todellinen työstäminen alkaa:
        • tahto saada kaikki omat asiat läpi väistyy
        • katsotaan haasteita itsen kautta: voin muuttaa vain itseäni, kuka olen aidosti?
        • toimitaan toisin, vaikka tunne sanoo toisin
        • ylitetään ryhmittymisvaiheen rajat, jolloin perherakenne muuttuu kokonaiseksi.
        • Uusperhe luo oman perhekulttuurin, säännöt, tavan toimia. Entisten perhemallien alapeli hajotetaan ja rakennetaan uusi oma uusperhepalapeli.Rajat ekspuolisoihin selkeytetään ja niissä ollaan tarkkoja.
        • Biologista vanhempaa ei aina tarvita uuden puolison ja lasten riitojen selvittelyyn
        • tahto saada kaikki omat asiat läpi väistyy
        • katsotaan haasteita itsen kautta: voin muuttaa vain itseäni, kuka olen aidosti?
        • toimitaan toisin, vaikka tunne sanoo toisin
        • ylitetään ryhmittymisvaiheen rajat, jolloin perherakenne muuttuu kokonaiseksi.

       

      6. UUSPERHEEN KUMPPANUUSVAIHE

      ” Me olemme me. Sinussa on joitakin todella rasittavia puolia, mutta jaksan ne, ymmärrän ettet ole täydellinen. Ja minussa on joitakin ja sinäkin kestät minut. Yhdessä kasvatetaan näitä meidän lapsia. Ei sinun lapsia ja minun lapsia vaan meidän lapsia.”

      • Aikuisilla on toimiva kumppanuussuhde, jossa toisen erilaisuudet hyväksytään ja omaa identiteettiä vahvistetaan
      • Vanhemmuusroolit perheessä ovat selkeät ja ymmärretään että jokaisella on toiselleen annettavaa
      • Tasa-arvoisuus perheessä lisääntyy. Tasa-arvoisuus on kuitenkin yksilöllistä.
      • Jokainen lapsi nähdään yksilönä ja yksilöllisten tarpeiden kautta
      • Lasten kanssa rakennetaan yksilöllisiä suhteita
      • Parisuhdetta hoidetaan
      • Ulkoiset vaikeudet kohdataan yhdessä ja rajat ovat selkeät.
      • Asiat vaativat kuitenkin vielä tietoista työstöä

       

      7. UUSPERHEENHELPOTUKSEN VAIHE

      Lapsi: ”Hei, kaikki on ihan ok. Noi aikuiset on välillä syvästä, mutta ei voi mitään. Tää on mun perhe. Mulla on niitä kaksi ja se on ihan jees.”

      • Tämä on riittävän hyvää. Tämä toimii.
      • Aikuisilla on oma kasvatusidentiteetti suhteessa lapsiin eivätkä he pelkää
      • Kukaan ei tunne ulkopuolisuutta
      • Parisuhde on levon ja hoivan paikka vaikeille tunteille
      • Myös perheellä on oma identiteetti, eikä se tarvitse oikeutusta omalle olemassaololleen.
      • Läheisyys kasvaa ja yhteydenotot vanhaan biologissidokseen perheeseen väistyvät.
      • Vaiheessa on myös surua: koetaan ikävää lasta kohtaan, lapsen kehityksen tuomaa irtipäästämisen surua.
      • Bonusvanhempi on intiimi ulkopuolinen, jolta voidaan kysyä asioita joita ei kysytä biologiselta vanhemmalta ( kuten seksuaalisuus, stressi, parisuhde, päihteet jne)

       

      Välillä eri vaiheiden välillä voidaan taantua, mutta eheydytään takaisin yhä nopeammin.

       

       

       

       

      Tarvitsetko tukea tai apua uusperheasioissa? Ota yhteyttä taru.meritie(at)uusperhe.fi tai 045-661 6775.

       

      c Taru Meritie / 2020

       

       

       

       

       

       

       

       

       

      LÄHTEET:

       

      • Papernow ( 1984)The Stepfamily Cycle: An Experiential Model of Stepfamily Development
      • Raittila, K. & Sutinen, P. (2008) Huonetta vai sukua. Elää uusperheessä. Helsinki: Kirjapaja.
      • Broberg, Mari (2010): Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi. Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D 5/2010. Hakapaino Oy, Helsinki.
      • Heinonen, Pauliina (2011): Kuoppia ja mutkia uudella tiellä. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Verkkojulkaisu. Viitattu 10.8.2018. Saantitapa : https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82198/gradu04769.pdf?sequence=1

       

      %d bloggaajaa tykkää tästä: