UUSPERHEEN KEHITYSVAIHEET

 

 

 

 

UUSPERHEEN KEHITYSVAIHEET

 

Uusperheen kehitysvaiheet kestävät tutkimusten mukaan neljästä jopa viiteentoista vuoteen. Perhe voi käydä kehitysvaiheita kerta toisensa jälkeen läpi, lyhyelläkin aikavälillä. Kun kierros alkaa uudestaan aihealueet ja perheytyminen syventyvät. Eri osa-alueiden välillä voidaan myös taantua, mutta mitä pidemmällä kehitys on, sitä nopeammin taantumuksesta noustaan. Mikäli perheeseen kuuluu lapsia useista eri perheistä, voi prosessi olla eri lapsien kanssa eriaikainen. Uusperheen kehitysvaiheet eivät ole kuitenkaan kaikenkattava vastaus perheen vaiheisiin. Myös parisuhteen vaiheet, ihmisen kehitysvaihe aina lapsuudesta vanhuusikään, elämän kriisit sekä esimerkiksi koetun avioeron vaiheet lomittautuvat uusperheen vaiheiden kanssa kokonaisuudeksi. Mikäli uusperheen kokoonpano muuttuu, esimerkiksi lapsen syntymän myötä alkaa perheytyminen jollaintasolla uudestaan.

 

 

1. HAAVEVAIHE

  • Uskotaan vilpittömästi kaikkien sopeutuvan toisiinsa, tulevan onnelliseksi ja rakastavansa toisiaan. Parisuhteessa koetaan elämänrakkauden tuovan lopullisen onnen ja autuuden.
  • Aikuiset toivottavat lapset rakastaen tervetulleeksi
  • Lapset voivat toivoa vanhempien palaavan yhteen ja eivät välitä uudesta puolisota tai lapset ihastuvat uuteen puolisoon.
  • Vanhempien tulisi tunnistaa mitä odotuksia, toiveita ja haaveita sekä pelkoja heillä on suhteessa parisuhteeseen ja uusperheeseen. Lapsia tulisi tukea ydinperheen menetyksen tuomassa tunteessa. 

 

2. YHDENMUKAISTUMISVAIHE

  • Aikuiset pyrkivät yhdistämään perheen ja luomaan joukkuehenkeä.
  • Uusi puoliso hakee hyväksyntää:
    • Lapsilta, mutta tulee torjutuksi ja/tai
    • Puolisolta kasvatus ja tapa-asioissa ja tulee torjutuksi ja / tai
    • Näkee ensimmäisiä signaaleja eroista puolisoiden välillä tavoissa, tottumuksissa, ajatuksissa jne jne
  • Syntyy vaikeita tunteita, joita toisen on vaikea ymmärtää. (”Meillähän on kaikki niin hyvin.”)
  • Ensimmäiset viitteet siitä, että jokin on vialla syntyvät, mutta ne tukahdutetaan.

 

3. RISTIRIITAVAIHE

  • Haaveet jäävät taka-alalle ja toivottomuus iskee: ”Onko tämä sittenkään minua varten”.
  • Toisen tapa elää tuntuu ahdistavalta ja ero tuntuu mahdollisuudelta saada oma elämä takaisin.
  • Bonusvanhempi pettyy ja alkaa voida huonosti.
  • Biologinen vanhempi joutuu lasten ja puolisonsa väliin.
  • Lapset käyttävät tilannetta hyväkseen ja hakevat vahvaa sidettä biologiseen vanhempaan
  • Bonusvanhempi erakoituu
  • Ristiriitatilanteissa perheen sisällä ryhmitytään, jolloin joku jää yksin, ilman tukea ja kokee ulkopuolisuutta
  • Toisaalla asuva ekspuoliso on vahvoilla ja hänellä ja lapsilla on vallanoton mahdollisuus.
  • Erityisen tärkeää on perheen roolien ja rajojen selkiinnyttäminen ja jokaisen perheenjäsenen kuuluminen perheeseen.
  • Perheen dynamiikan selvittäminen voi vaatia myös ulkopuolista apua, tunteiden rehellistä kohtaamista ja uusperheen vanhempien keskinäistä luottamusta tai vaarana on ero. 

 

4. KUKA MINÄ OLEN -VAIHE?

  • Selvitetään ristiriitoja, riidellään ja haetaan ratkaisuja puheen tasolla, mutta pidetään kuitenkin kiinni omasta tahdosta ja näkemyksestä.
  • Vihalla luodaan rajaa katkeruuteen: en suostu enää tähän, saanko olla tässä perheessä minä?
  • Omista toimintamalleista pidetään kiinni joko siksi että tahdotaan tai siksi että pelätään
  • Riidat jatkuvat ja tunne toivottomuudesta vahvistuu
  • Eroajatukset tai toive lakaista ongelmat maton alle vahvistuvat

 

5. TOIMINTAVAIHE 

  • Ristiriitojen työstämistä jatketaan ja haetaan uudenlaista näkökulmaa, uudenlaista tapaa toimia.
  • Huomataan että parisuhde / perhe on sen arvoinen että siitä ei haluta luopua, ero ei ole vaihtoehto
  • Asioiden todellinen työstäminen alkaa:
    • tahto saada kaikki omat asiat läpi väistyy
    • katsotaan haasteita itsen kautta: voin muuttaa vain itseäni, kuka olen aidosti?
    • toimitaan toisin, vaikka tunne sanoo toisin
    • ylitetään ryhmittymisvaiheen rajat, jolloin perherakenne muuttuu kokonaiseksi.
  • Uusperhe luo oman perhekulttuurin, säännöt, tavan toimia.
  • Biologista vanhempaa ei aina tarvita uuden puolison ja lasten riitojen selvittelyyn

 

6. KUMPPANUUSVAIHE

  • Aikuisilla on toimiva kumppanuussuhde, jossa toisen erilaisuudet hyväksytään ja omaa identiteettiä vahvistetaan
  • Vanhemmuusroolit perheessä ovat selkeät ja ymmärretään että jokaisella on toiselleen annettavaa
  • Tasa-arvoisuus perheessä lisääntyy. Tasa-arvoisuus on kuitenkin yksilöllistä.
  • Jokainen lapsi nähdään yksilönä ja yksilöllisten tarpeiden kautta
  • Parisuhdetta hoidetaan
  • Ulkoiset vaikeudet kohdataan yhdessä ja rajat ovat selkeät.
  • Asiat vaativat kuitenkin vielä tietoista työstöä

 

 

7. HELPOTUKSEN VAIHE

  • Tämä on riittävän hyvää. Tämä toimii.
  • Aikuisilla on oma kasvatusidentiteetti suhteessa lapsiin eivätkä he pelkää
  • Kukaan ei tunne ulkopuolisuutta
  • Myös perheellä on oma identiteetti, eikä se tarvitse oikeutusta omalle olemassaololleen.
  • Läheisyys kasvaa ja yhteydenotot vanhaan biologissidokseen perheeseen väistyvät.

 

Välillä eri vaiheiden välillä voidaan taantua, mutta eheydytään takaisin yhä nopeammin.

 

 

LÄHTEET:

 

  • Raittila, K. & Sutinen, P. (2008) Huonetta vai sukua. Elää uusperheessä. Helsinki: Kirjapaja.
  • Broberg, Mari (2010): Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi. Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D 5/2010. Hakapaino Oy, Helsinki.
  • Heinonen, Pauliina (2011): Kuoppia ja mutkia uudella tiellä. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Verkkojulkaisu. Viitattu 10.8.2018. Saantitapa : https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82198/gradu04769.pdf?sequence=1

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: