UUSPERHEEN JOULU

Joulu, kuten muutkin yhteiskuntamme juhlat ovat merkittäviä tapahtumia sukupolvien ketjun ja yhteiskuntaan kuulumisen kautta. Perinteet, tapa viettää juhlaa, pukeutua, syödä ja kokoontua siirtyvät usein lapsuudenperheemme tavasta viettää joulua. Jos joulu on ollut lapsuudessa traumaattinen, voi se olla myös juhlana ahdistava Voimme myös saatamme joulun käänteisesti johonkin aivan muuhun kuin millainen se oli lapsuudenkokemuksissamme.

Kun pari muuttaa yhteen ja kohtaa ensimmäisen joulunsa, muokkautuu joulu usein perinteiden ja kyläilyn kanssa kompromissiksi. Käydään molempien vanhemmilla ja joskus vietetään joulua kahdestaan. Kun lapset syntyvät aloitetaan tietoinen ”meidän joulun” rakentaminen.

Joulu on herkkä asia joskus myös aikuisten lasten vanhemmille: kenen luona lapset ja lapsenlapset kyläilevät, tai kuka kutsutaan joulun viettoon? Merkityksellisenä oleminen tai luopuminen perheen ikuisista tavoista voi olla elämän murrosaikona hyvin iso asia. Jouluna pyritään kokoaamaan poismuuttaneet lapset pesään, kehtoon, jossa muistellaan vanhoja jouluja, hellitään itseä hetki idyllissä, siinä että kaikki ovat yhdessä. Tämän tarve korostuu etenkin silloin kun vanhemmilla on ollut luopumisia: lapset ovat juuri muuttaneet pois tai puoliso kuollut. Ehkäpä tullut ero. Näissä tilanteissa joulu voi tuoda myös suuren ikävän mukanaan.

Kun uusperhe syntyy, joulun viettoon tulee lisää kompromissien sumaa: lapsilla on jo omat jouluperinteet, toiveet ja tottumukset. Myös uusperheen aikuisilla on omat tavat viettää joulua. Kysymykseen tulee: miten me vietämme joulua, mitä perinteitä meidän jouluun kuuluu ja ketä joulupöydässämme on? Vai kenties, matkaammeko sukulaisille? Ja jos matkaamme, onko lapsettoman aikuisen vanhempien luona käynti yhtä tärkeää kuin lapsellisen aikuisen vanhempien luona?
Entä miten lahjat? Miten olemme tasapuolisia? Entä jos toiset lapset saavat valtavasti lahjoja toisesta kodista ja toiset eivät lainkaan? Miten isovanhemmet muistavat bonuslapsenlapsia?

Ja sitten vielä: jos uusperheessä on sovittu lasten osalta entisen puolison kanssa vuorottelua, on joka toinen joulu erilainen, eri kokoonpanolla.

Joulun vietto voi mennä myös niin, että joulua vietetään sen mukaan, kuka vanhemmista on enemmän ”jouluihminen”. Hän määrittelee, miten joulua vietetään.
Ja toinen sitten toteaa ettei oikein ole jouluihminen. Monenlaisia kysymyksiä, joita harvoin puhutaan ääneen.

Miten sitten valmistautua jouluu? Kuka hankkii joulukalenterit? Mitä lahjoja ja perinteitä perheeseemme kuuluu?
Kuten kaikkiin kysymyksiin joita uusperheestä kysytään, ei ole yksiselitteistä vastausta. Jokainen perhe on omanlaisensa, jokainen yksilö uniikki, jokaisen historia ainutlaautinen. Mutta tässä muutamia vinkkejä: poimi sieltä teille sopivat ja jätä muut.

Meidän näköinen joulu:

Pysähdy elämäsi äärelle. Mitä joulun sinulle aidosti, rehellisesti tarkoittaa? Miksi vietät sitä? Pyydä myös puolisoasi pohtimaan tätä ja jakakaa ajatukset. Kirjatkaa ylös sanoja, kuvia, ajatuksia.
Jakakaa lapsuuden joulun muistoja. Mikä on ollut erityisen tärkeää? MIkä on sattunut, tuntunut turhalta? Mistä olet valmis luopumaan? Mikä on ehdottoman tärkeää sinulle? Onko jokin asia neutraali, asia josta voimme neuvotella, onko se joulussamme? Kirjatkaa ylös sanoja, kuvia, ajatuksia.
Pohtikaa myös jokaisen lapsen kohdalla ajatuksia, mitä ajattelet heille olevan tärkeää? Kirjatkaa ylös sanoja, kuvia, ajatuksia.
Kysykää lapsilta ja jouluunne osallistuvilta henkilöiltä toiveita: he voivat esittää 3-5 toivetta jouluun ja 3-5 toivetta joulupöytään ruoasta. Jokaiselta lapselta toteutetaan yksi toive joulun tapahtumasta ja yksi toive joulun ruoasta. Se, mikä heidän valinnoistaan toteutetaan on yllätys.
Jos yhteisiä jouluja on jo takana, miettikää mikä niissä tuntui hyvälle, mikä raskaalle. Keskustelkaa puolison kanssa ja kirjatkaa ylös sanoja, kuvia, ajatuksia.
Entä voisiko joulussa olla jotain ihan uutta, jokin ihan uusi perinne joka liittyy vain teidän perheen jouluun?
Kun kaikki sanat, ajatukset ja kuvat ovat paperilla, katsokaa sitä. Miltä teidännäköinen joulu voisi näyttää? Kuka ottaa mistäkin vastuuta? Miten konkreettisesti saatte tehtyä asiat?
Ja kun joulu tulee, muistattehan että täydellistä ei tarvitse olla: olette opettelemassa ja etsiässä suuntaan. Jos joku tuntuu epämukavalta, voitte seuraavana jouluna tehdä asiat toisin.

Joulukalenterit uusperheessä

Pohtikaa puolison kanssa: Kuka ostaa joulukalenterit ja miksi? MItä varten ne ovat kodissanne (Kivana aamulisänä? Kilvoitteluna toiselle perheelle? Ehkä kasvatuksen jatkeena= syö aamupala niin saat avata luukun). Mitä tehdä luukuille silloin kun lapsi ei ole meillä? Pohtikaa ensin yksin ja jaa ajatuksesi puolisosi kanssa. Keskustelkaa ja tehkää sitä kautta päätös, teidän joulukalenterikäytännöstänne.
Vinkkejä: Miten olisi itsetehty joulukalenteri jossa on luukut jolloin lapsi on teillä? Tai miltä tuntuisi tehdä lapsen kanssa joulukalenteri koko perheelle? Tai sisarukselle? Ehkä bonusvanhemmalle? Entä jos joulukalenterissa olisikin tehtäviä tavaroiden ja herkkujen sijaan?

Vierailut

Jos vierailette vanhempien, isovanhempien tai sukulaisten luona, pohtikaa taustasyitä vierailulle. Onko kyse siitä että on mukavaa nähdä heitä?
Vai pelkäätkö että joku pettyy jos et mene? Ohjaudutko rakkaudesta vai kenties osittain ”koska pitää mennä” -ajattelusta. Mitä tunteita herättää se, jos ette menekäään vierailulle? Koetko itsesi ulkopuoliseksi? Vai koetko huonommuuttaa kun et huomioi vanhempiasi. Onko kyläily ainoa tapa osoittaa rakkautta? Voisiko sen tehdä jotenkin toisin? Oletko kysynyt koskaan mitä vanhempasi ajattelevat joulusta? Mitä se heille merkkaa? Mitä he toivovat joululta?
Mikäli vierailupaikkoja on liikaa, miettikää, voisitteko vierailun sijaan kutsua kaikki teille, vaikka joulupäivänä? Tai voisitteko käydä joka toinen joulu toisessa paikassa ja joka toinen joulu toisessa?
Mikäli perheessänne on ulkopuolisuuden tunnetta tai perheytyminen on kesken, en suosittele vierailujen jakamista biologisten suhteiden mukaan.

Joulu ei ole suoritus

Sinä et ole vastuussa kaikkien tunteista, kaikkien hyvästä olosta. Jouluun voi kuulua myös pettymystä ja pahaa mieltä. Ne ovat alustoja joiden kautta voitte käydä keskusteluja arvoista, sattumisista, kysymyksistä mitä kullakin. Tällaiset keskustelut ovat myös lahjoja lapsille.

Lahjat uusperheessä

Miten olla tasapuolinen lapsille kun toiset saavat vain meiltä lahjoja ja toiset myös toisesta kodista? Tasapuolisuus ei aina ole sitä että kaikki saavat
saman arvoisen, samanlaisen tai yhtä paljon. Ottakaa kuitenkin huomioon, ettette tule tilanteeseen jossa joku lapsi saa teiltä huomattavasti vähemmän
ja kokee näin arvottomuutta tai huonomuutta. Ratkaiskaa asiat luovasti. Ehkäpä tonttu tuokin jo ennen joulua lahjan jollekulle? Näin lahjanjakotilanteessa lahjoja onkin tasavertaisesti.
Pohtikaa myös mitä lahjojen anto teille merkitsee? Löydätkö tarpeen kilvoitella jonkun kanssa? Pelkäätkö että jollekulle tulee paha mieli? Keskustelkaa näistä asioista. Mikäli lapset ovat jo sen ikäisiä, keskustelkaa myös lasten kanssa kulttuuristanne ja siitä mitä tunteita ja ajatuksia ne tuovat heille.
Keskustelu lahjojen annosta uusperheen lapsille voi olla hyvä käydä myös isovanhempien kanssa. Lempeälä selittämisellä he varmasti voivat ottaa huomioon teidän koko perheen.

Ulkopuolisuus

Pohtikaa yhdessä, miten voisitte tukea toinen toisianne ja perheenjäseniänne niin. että kukaan ei tuntisi ulkopuolisuutta. Jos kuitenkin joku näin tuntee, on tunne hyvä sanoittaa ja käsitellä. Näissä tilanteissa biologisten rajojen korostaminen pienilläkin toimilla ei johda hyvään.

Hyväksyntää tilanteeseen

Mitäpä jos tällä kertaa myöskään itse et keskittyisi siihen, mitä puuttuu, tai mikä on raskasta. Sillä vaikka tilanne olisi epäreilu tai kipeä, et ehkä voi muuttaa juuri nyt asioita. Mitäpä jos suuntaisit asiat hyviin asioihin, hyväksyisit että nämä kortit nyt annettiin ja yritetään rakentaa tästä mahdollisimman ihana joulu. Vaikeuksista huolimatta.

Haasteita lasten kanssa

Eikö lapsi haluaisi olla teillä joulua? Mököttääkö lapsi tai vaatii paljon? Joulu voi nostaa lapsessa paljon tunteita. Hän voi pelätä että toisaalla oleva äiti/isä

on yksinäinen ja hän on vastuussa siitä. Hän voi tiedostamattaan ajatelle ettei voi olla onnellinen kun toisaalla oleva äiti/isä on yksinäinen tai ikävöi. Lapsi voi
myös oireilla huoltokiusaamista tai vieraannuttamista. Tai kokea ulkopuolisuutta teidän perheessä. Ehkä joulu tuo mieleen ne joulut, kun isi ja äiti olivat yhdessä. Kaipuu siihen on aivan normaalia. Kyse voi olla myös ihan normaalista jännityksestä tai kehitysvaiheesta. Kun syyt voivat olla moninaiset ei yhtä vastausta
tilanteen korjaamiseen ole. Aina keskustelu lapsen kanssakaan ei auta. Oli syy käytökseen mikä tahansa, on lapsen kanssa hyvä kuitenkin keskustella. Ja samalla, vaikka lapsi kiukuttelee ja mököttää, ohjata joulua aikuisuudesta käsin. Jos lapsen tahdolle annetaa periksi, hän joutuu turvattomuutteen, jossa vastuu joulusta säilytetään hänelle, koska vanhempi tahtoo olla kiva. Jos tilanne perheessänne käy sietämättömäksi suosittelen varaamaan aikaa vastaanotolleni.

Eksä jouluna

Jossain perheissä jouluna vahvistetaan biologisia suhteita esimerkiksi niin että isä menee vierailemaan lasten äidin luona jouluna.
Tämä tapa rikkoo uusperhettä ja toisaalta voi antaa myös lapsille haavekuvan siitä että biologinen perhe on yksikkö. Eron käsittely hidastuu
ja perheytyminen uusperheessä estyy. On hienoa, jos välinne ovat sellaiset että lahjoja voi ilman minkäänlaisia tunneviritelmiä tuoda toisen kotiin.
Se kertoo siitä että ero on käsitelty. Mutta silloin myös uusi puolisosi on tervetullut lahjoja antamaan.
Eksä voi myös jollain tavoin pyrkiä vaikuttamaan jouluunne. Tahto voi olla hyväntahtoista, mutta aiheuttaa teissä kuitenkin riitaa tai pahaa mieltä.
Joulun aikaan nämä asiat ovat herkkiä ja rajat oman perheen ja eksän välissä voivat näyttämöllistyä. Näitä asioita on aina hyvä käsitellä vastaanotollani, jotteivät ne
pikkuhiljaa nakerra parisuhdettanne.

Riitaa

Joskus perhejuhlat tuovat näkyviin niitä kipeitä tunteita ja sivuutettuja asioita perhesuhteista, mitkä arjen kiireessä on laitettu sivuun. Hyvä joululahja parisuhteelleenne on tuossa tapauksessa keskustella kerran tai pari asiantuntijan kanssa. Mikäli tarvitsette tukea, voit varata ajan terapeutti, uusperheasiantuntija Taru Meritielle oheisen linkin kautta: AJANVARAUKSEEN. Voit myös lukea kokemuksia vastaanotolla käynnistä tästä linkistä: KOKEMUKSET

Onko sinulla toimivia vinkkejä uusperheen jouluun? Tai herääkö sinulla kysymys jota ei näy täällä? Laita sähköpostia taru.meritie(at) uusperhe.fi.
Täydennän tekstiä mielelläni.

Ennen joulua uusperheen aikuiset voisivat myös aktiivisesti miettiä, mitä joulu kullekin perheenjäsenelle merkitsee. Mitkä elementit lapsuudenperheessä ovat kauniita ja sellaisia mitä haluaa siirtää lapsille ja bonuslapsille. Mitkä ovat sellaisia mitä ei misäään nimessä halua, ja mitkä sellaisia jotka ovat ihan ok juttuja, mutta joista voisi joustaa, perheen hyvinvoinnin vuoksi. Kun aikuiset käyvät tällaisen keskustelun ja luovat pohjaa uusperheen yhteiselle joululle, voi joulu muokkautua seikkailuksi, kokeiluksi, jossa perheytyminen tiivistyy. Joulusta tulee ”meidän juhla”, eikä vain kasa menneisyyden rutiineja ja rahanmenoa. Yhteisen keskustelun jälkeen aikuisten tulisi kohdata myös jokainen lapsi: minkä elementin tahtoisit jouluun? Olisiko joku ruoka, jonka tahtoisit ehdottomasti joulupöytään?

Joulun ja juhlapyhien vietto voi olla myös vuosi toisensa jälkeen oppimisprosessi, jossa teemme elämäämme yhä tietoisemme minun, ja meidän perheen näköiseksi. Hyppää siis mukaan matkalle jouluntaikaan, vaikkapa kevyen parisuhde-joulukalenterin kautta.