UUSPERHEEN AJANKOHTAISET: 
KYSELY TUNTEISTA PUOLISON LAPSIA KOHTAAN

 

 

 

 

KYSELYN TULOKSET: TUNTEET PUOLISON LASTA KOHTAAN UUSPERHEESSÄ

 

Miten selvitä näiden vaikeiden tunteiden kanssa? Saanko niitä koskaan pois? Loppuuko tämä ikinä? Tuleeko minulle joskus levollinen olo? Voinko kokea iloa ja onnea, jos vain oikein yritän, jos vain yritän olla järkevä, yritän keskittyä hyvään? Onnistuuko tämä uusperhe? Jaksanko?

Syksyn 2019 uutiskirjeessä kyselimme tunteita puolison lasten äärellä. Mitä kaikkia tunteita uusperheen äärellä herääkään. Vastausvaihtoehdot olivat: ”tunnen usein”, ”tunnen silloin tällöin”, ”tunnen joskus”, ”en tunne lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Ohessa yhteenvetoa kyselystä. Lämmin kiitos kaikille vastanneille.

Kysely alkoi rakkauden tunteella; tunnetko rakkautta puolison lapsiin.  Vastausvaihtoehdoista ”tunnen usein” yhdessä ”tunnen silloin tällöin” ja vastakkainen vastaus, ”en tunne lainkaan” olivat kaikki yhtä suuria vastausmääriltään. Rakkaus lapsia kohtaan on tunne, joka on tabumainen. Ajattelemme että meidän tulisi tuntea rakkautta ja kiintymystä lapsiin heti, tapahtumista ja ajasta riippumatta. Kiintymyksen syntyminen on kuitenkin prosessi ja tarvitsee alustalle positiivisia tunteita sekä merkityksellisyyttä. Kun ydinperheessä lapsiin ja kiintymykseen kasvetaan lapsi kerrallaan, prosessina joka alkaa jo lapen ollessa kohdussa,  uusperheessä kaikki lapset, perhe tulevat hetkessä. 

Suurin osa vastaajista koki kiitollisuutta ja iloa lasten äärellä silloin tällöin.
Onnistumisen tunnetta tunnettiin hyvin harvoin ja riittämättömyyttä taasen hyvin usein. Onnistumiseen vaikuttavat varmasti se, että bonusvanhemmilla on usein käytännön vastuu lapsista, mutta lapsen kiitokset, kiintymyksen osoitus ja toisaalta myös lapsen onnistumisen kiitokset menevät biologiselle vanhemmalle. Riittämättömyyttä tuntevat myös biologiset vanhemmat suhteessa lapsiin, mutta bonusvanhemman riittämättömyys on hieman erilaista. Rooliin liittyy paljon ristiriitaisuuksia: tulisi olla lähellä, kuten äitirooli kutsuu, mutta kuitenkin hieman etäällä, kuten äitipuoleus-rooli taasen kutsuu. Haastavien tunteiden ja tilanteiden äärellä tulisi kyetä olemaan aikuinen, eikä siinä aina onnistu. Arvostelijoita myös riittää. Vaikeita tunteita voidaan yrittää poistaa ja kun tunteet vain vahvistuvat, koetaan riittämättömyyttä. Usein pariterapia joka on erikoistunut uusperheteoriaan auttaa tässä problematiikassa – sekä henkilökohtaiseen kasvuun, mutta myös parisuhteen ja uusperheen epäterveiden uskomusten, tottoumusten ja dynamiikkan poispurkamisessa. 

Lapsiin koetaan mielenkiintoa vastauksissa sekä usein, että yhtä paljon vastausmäärissä myös harvoin.
Elämäntilanne ja suhde lapsiin on varmasti tässä merkittävässä asemassa. Samansuuntaiset olivat tulokset levollisuuden äärellä, johon tilanne kotona vaikuttanee. Kun kotona asiat ovat hyvin ja lapsiin suhde ok, voidaan tuntea sekä mielenkiintoa että levollisuutta.

Vihaa ja ärtymystä lapsia kohtaan kokivat kaikki vastaajat, vastausmäärissä ”usein” ja ”silloin tällöin” olivat vahvoina. Nämä tunteet ovat hyvin kiellettyjä ja vaikeita tunteita hyväksyä itselle ja bonusvanhemmat usein taistelevatkin näitä tunteita vastaan. Tunteet ovat kuitenkin ihan ok. Kuten kaikki tunteet. Niiden poistamisyritys usein vain vahvistaa niitä, tai kääntää vihan itseen, jolloin se muuttuu itsevihaksi ja rankaisevuudeksi itseä kohtaan. Itsevihaan liittyviä tunteita ovat syyllisyys sekä epäonnistumisen tunne ja häpeän tunne itsestä. Nämä tunteet menivät kyselyssä linjassa: vastausmäärissä tunnen usein, tunnen silloin tällöin ja tunnen joskus, olivat jokaisessa yhdemukaiset.

Pelkoa lasten äärellä tunnettiin tasaisesti joko paljon tai ei lainkaan. Pelko liittynee sekä parisuhteeseen, itsen kadottamiseen, ja mahdollisesti myös puolison eksään. Hyväksytyksi tulemisesta puolestaan vastaajista kokivat tuntevan usein tai silloin tällöin ja puolet ei koskaan tai harvoin.

Vastaajista useimmat tunsivat ulkopuolisuutta uusperheessä usein tai silloin tällöin, mutta ”synkempää”  tunnetta, ”en ole toivottu”, tunnettiin silloin tällöin tai harvoin. Surullisuuden äärellä oltiin usein ja silloin tällöin, kuten myös avuttomuuden. Uhatuksi kokivat osa usein ja toiset eivät lainkaan. Häpeää lapsista, joka on myös vaikea tunne, koettiin silloin tällöin mutta myös osa ei koskaan.

Elämämme kaikki tunteet saavat olla, myös ne vaikeat, vaikka koemmekin niistä usein syyllisyyttä. Negatiivisissa tunteissa ei ole mitään pahaa. Tunteiden kanssa voi oppia tulemaan myös toimeen ja hyväksyä ne niin että ne eivät vaikuta elämäämme, parisuhteeseemme, uusperheeseen tai valintoihimme. Ne saavat olla, mutta eivät tuhoa elämäämme.  Tämä vaatii kuitenkin usein ulkopuolisen tukea.

 

Taru Meritie
Uusperheneuvoja Ihminen tavattavissa terapeutti
Entente

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: