” Minä valitsen lapsen puolen. Kyllä aikuisten täytyy osata käyttäytyä ja jättää omat tunteet taka-alalle… Tervehdys sinullekin: Olen Leena, 67-vuotta. Mummu poikani, Jarin, 43, lapsille. Jari on eronnut ja löytänyt uuden naisen. Tuo nainen, Laura, on muuttanut Jarin ihan kokonaan. Jari on jotenkin huumaantunut hänestä ja unohtanut kuka hän oikeasti on, ja mitkä hänen arvonsa ovat, arvot, jotka olen hänelle opettanut jo äidinmaidossa. Jari ei enää sovittele kaikkea ja ole hiljainen ja kiltti. Vaikka hän on ollut sitä koko elämänsä: Aina kuunnellut äitiä ja kunnioittanut mielipidettäni. Aina auttanut kaikkia ja laittanut lapset ja heidän äitinsä -ja tietenkin minutkin etusijalle. Nyt hän ei tee enää niin. Hän pyörii vain Lauran ja itsensä ympärillä. Ja haastaa kaiken lisäksi vielä riitaa.

Jarin ja hänen lastensa äidin, Tiian, ero oli minulle iso pettymys. Olimme heidän avioliittonsa aikaan aika etäisiä. Emme ennen oikein tulleet toimeen. Mutta eron jälkeen Tiia on tarvinnut paljon tukea. Hän lähestyi minua siinä kohtaa, kun poikani Jari löysi tuon Lauran. Se oli Tiialle niin vaikeaa. Hän oli huolissaan lapsista ja isän ja lasten suhteesta. Eikä suotta. Laura tuli sotkemaan Jarin.
Jari ei enää näytä välittävän lapsista ja eikä jousta niin paljon asioissa tavattuaan Lauran. Ja Jari on aina ollut mitä joustavin ihminen. Aina auttamassa. Miksi ei siis lapsiaan ja heidän äitiään kohtaan. Onhan hän sen nyt velkaa, herranjestas!

Minusta Tiia joutuu kantamaan kaiken vastuun lapsista, kun Jari vain nauttii tuosta onnen tuomasta huumasta. Se on kyllä tosi väärin. Yritän sitten auttaa Tiiaa parhaani mukaan ja ystävyytemme on syventynyt. Hän on vähän kuin tytär jo. Kyllä minä Tiia ymmärrän. Itsekin hoidin yksin lapset.  Jari ei kuuntele minua, eikä Tiiaa. Miten tulisi olla lasten kanssa ja auttaa aina kun mahdollista. Heillä on kuitenkin lapset. Ja perhe!! Se uusi nainen, Laura, on huithapeli. Hyvä työ sillä on ja kaunis. Siihen se Jari varmaan lankesi.  Niin kuin miehet yleensä. Kyllä niitä huithapeleja pyöri minun miehenkin ympärillä. Kyllä minä nämä tieidän… Laura käy kaiken lisäksi vielä kaiken maailman joogissa ja on kasvissyöjäkin. Pyh, sanon minä.

Ja nyt Jari vaatii – että minun pitäisi valita puoleni. Etten saisi kaveerata Tiiaa. Enhän minä ole eronnut Tiiasta! JA minä valitsen lapset! En koskaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa ja kaikki ovat tykänneet minusta. Näin tein omassa liitossanikin. Se sen pelasti. Että antoi osan asioista olla vain. Unohti. En siis tee sitä siis nytkään. Että olisin hankala.  Vältän tuota Lauraa ja otan heihin etäisyyttä, kun Jari ei kerran kuuntele minua. Harmi. Mutta en enää tunnista Jaria siksi Jariksi, joka on minun poikani.  Minulle tulee epämukava olo hänen lähellään. En voi enää hallita tilannetta. Onneksi minulla on lapsenlapset. Ja nyt myös Tiia. Kun hänellä on niin vaikeaa. Harmi että Jari ei sitä ymmärrä. Pitäisi nyt nuo seksisuhteet jättää taakse ja keskittyä lapsiin. Kun on kerran niitä hankkinut. Ei vanhemmuutta voi jättää noin vain tauolle joka toinen viikko. Jos Tiia tarvitsee apua lasten asioissa, se on ensisijaisesti Jarin tehtävä auttaa ja järjestää niin että hän pääsee paikalle. Oli sitten pesukoneen korjauksesta tai auton renkaiden vaihdosta. Jarin kuuluu tehdä ne. Koska Tiia kuljettaa autolla hänen lapsiaan ja pesee koneella hänen lastensa vaatteet.

Tämä on surullista. Teen tämän rakkaudesta poikaani, vaikka hän ei ymmärrä. Valitsen lapset, en häntä enkä nyt ainakaan Lauraa. Tiiaa tuen.”….

 ——

”Hei! Olen Jari. Ehkä te haluatte kuulla mitä minulle kuuluu. No, hyvää ja ei hyvää. Löysin Lauran, elämäni rakkauden. Ensimmäistä kertaa, näin 43-vuotiaana minulla on tunne, että tunnen itseni. Saan olla itseni puolella ja opetella sanomaan myös ei. 20 vuotta aikuiselämästä olinkin sätkynukke. Kuuntelin mitä muut halusivat, autoin kaikessa ja sopeuduin. Nielin, miellytin ja oli hiljaa. Ja jos exvaimolla oli paha olo tein kaikkeni, että hänellä olisi hyvä olla.
Tein niin myös eron jälkeen, koska minulla oli aikaa. Eksäni elää nyt yksin lasten kanssa. Minusta hänellä menee tosi hyvin: hänellä on omaa aikaa joka toinen viikko 6 päivää, kun lapset ovat minulla. Lisäksi hoidan lasteni harrastuskuskaukset pääosin kaikki. Hänellä on hyvä työ ja kiva asunto. Mutta jostain syystä hän kokee, että hänen elämänsä on tosi raskasta ja että minun elämäni hirmuisen kevyttä. Että hän kantaa kaiken vastuun. Näen asian vähän eri tavoin. Kannan vastuuni ja nautin lasteni kanssa olosta. En vain enää tee kaikkea kuten hän haluaa tai määrittelee. Kävimme uusperheasiantuntija Tarulla, ja Taru sanoi, että minä itse saan määritellä isyyteni ja millaista hyvä isyys on. Eksä ei voi sanelle sitä miten minun tulee olla.  Se on antanut voimaa. Olen rajannut eksääni kauemmaksi elämästäni. Vaikka hän kyllä uhkailee ja yrittää myös mustamaalata Lauraa lapsille. Mutta keskityn nyt lapsiin, uuteen puolisooni ja elämäämme täällä. Äitini käytös harmittaa. En ymmärrä miksi hän kaveeraa eksäni kanssa, joka hankaloittaa jatkuvasti minun, hänen oman poikansa elämää ja uhkailee raha-asioilla ja kaikilla.  Eksäni pyrkii siihen, että äitini valitsisi hänen puolen. Ja on tainnut siinä onnistua.
Olen myös käynyt läpi vähän elämääni ja pohtinut mikä on mitäkin. Huomaan että olen ehdollistunut yhteiskunnan, vanhempien ja ajatusten ”miten hyvä elämä pitäisi elää” -tavoille. Nyt kun ikää tulee, ymmärrän että tämä on minun elämä. Tahdon elää lopun elämääni minunnäköistä elämää, sellaista, jossa rakkaus ja läsnäolo ovat keskiössä. Sen perinnön tahdon myös lapsilleni antaa. ”

—–

-Teksti on kuvitteellinen otos, eikä perustu kenkään yksittäisen ihmisen tositapahtumiin –

—-

Tuleeko isovanhempien valita puolta eron jälkeen?

Kun pari eroaa ja heillä on lapsia, joutuvat myös  isovanhemmat  tilanteeseen, jossa tulee pohtia, miten entiseen miniään tai vävyyn suhtautuu – onhan hän myös heidän lastenlastensa äiti tai isä. Monesti isovanhemmat ratkaisevatkin tilanteen pitämällä asialliset välit lapsensa eksään. Joskus kuitenkin eron jälkeen eksä syventää suhdettaan entisiin appivanhempiin.
Erityisesti silloin, jos ero on riitaisa tai siinä pyritään vaikuttamaan entisen puolison elämään, tilanne vääristyy. Tällöin taustalla, joko tiedostaen tai tiedostamatta pyritään manipuloimaan tilannetta niin että entiset appivanhemmat osoittaisivat eksälle, että hän on hyvä ja ihana ihminen – ja joku toinen, eli appivanhempein biologinen  lapsi tai hänen uusi puolisonsa  ei olisi.

Perhe, eksä, uusperhe, lauma

Taustalla voi olla eksän pelko ihmisen evoluutiohistorian mukaisesta laumasta karkottamisesta. Historiassa naiset ovat vaihtaneet laumaa, ja laumat ovat näin muodostuneet miehen ympärille. Miehellä ei ole siis luontaista pelkoa laumasta poisjäämiseen. Nainen taasen irrottautuessaan laumastaan jää joko yksin tai sulautuu tosen miehen laumaan. Yksinäisyys on ollut historiassamme naiselle tuhoisaa.  Eksä voi siis tiedostamattomassaan pyrkiä hallitsemaan laumaa, johon hän ei enää kuuluu, mutta johon hänen lapsensa kuuluvat. Pyrkiä olemaan lauman jäsen. Ja jos se ei onnistu entisten puolison tai lasten kautta, hän hakee väylää muista lauman jäsenistä -isovanhemmista.

Kun isovanhemmat syventävät suhdettaan eksään, joka vaikeutta heidän oman lapsensa elämää, on tilanne
hankala. Lauma-ajattelun mukaisesti lauman tulisi pysyä yhteinäisenä ja pitää omistaan huolta. Jos laumaan kuitenkin hyväksytään lauman yhtenäisyyttä  uhkaavia tekijöitä, lauma hajaantuu. Jonkun on lähdettävä tai otettava etäisyyttä. Harmillisesti tämä jää silloin isovanhempien biologisen lapsen ja hänen uuden puolison osaksi.

Oletko huoltokiusaamisen tai vieraannuttamisen mahdollistaja?

Tilannetta voidaan katsoa myös kiusaamisen kautta. 7-vuotias poika ja tyttö ovat olleet hyvät ystävät päiväkotiaikana. Lapset lähtevät kouluun ja tyttö kavereineen aloittaa kiusaamaan systemaattisesti ja julmasti  poikaa. Mitä tekee äiti?
Pyytäkö hän tuon  poikansa entisen hyvän ystävän salaa omalta pojaltaan pullaa syömään, kun hän on niin kiva ja ehkä hänen elämäntilanteensa muuten rankka. Vai ottaako äiti etäisyyttä kiusaajaan tai puolustaa poikaansa.  Puhun usein siitä, että äiti on aina äiti lapselleen, iästä riippumatta. Aikuisenakin meistä jokainen kaipaa tukea ja turvaa vanhemmalta ihmiseltä. Pyytetöntä rinnalla seisomista, asiassa kuin asiassa. Usein tällaiset henkilöt ovat omat vanhemmat. Tilanne muuttuu toisin päin vasta, kun fyysinen tai psyykkinen kunto vanhemmalla heikentyy, jolloin on aikuisen lapsen vuoro pitää huolta hänen vanhemmistaan. Mutta siihen saakka: Äiti on äiti ja lapsi on lapsi, kun tilanne on terve. Näin ollen vanhempien tehtävä tulisi olla seisoa oman lapsensa tukena tilanteessa kuin tilanteessa.

Jos kyse on eksän osalta vieraannuttamisesta tai huoltokiusaamisesta, niin kuin usein on, toisen vanhemman lähipiirin manipulointi on osa julmaa prosessia, joka on lopulta henkistä väkivaltaa pientä lasta kohtaan. Salliessaan tämän, isovanhemmat ovat väkivallan mahdollistajia. He ovat osana vieraannuttajan peliä ja antavat tiedostamattaan sekä lapsille että muille signaalin, että kohdevanhempaa ja hänen perhettään on lupa huoltokiusata tai vieraannuttaa. Isovanhemmille voi olla haastavaa nähdä ja puuttua tilanteeseen, jos vieraannuttaja käyttää lapsen etua tai viattomuutta, ehkä jopa lapsia tarinoissaan ja näin manipuloi, mitätöi, mielistelee, syyllistää tai kieltää toisen vanhemman tai hänen uuden puolisonsa arvon, riippuen siitä, mikä reitti kulloinkin johtaa parhaiten tavoiteltuun lopputulokseen hänen itsensä näkökulmasta. Ihmisen on vaikeinta tunnistaa julmuutta, jossa käytetään lapsia hyväksi: haluamme mieluummin löytää toisen selityksen.

Taktiikkana voidaan käyttää myös lumetotuutta. Valheellisten tarinoiden toistaminen eri muodoissa ja eri ihmisille luo lumetotuuden. Tutkimusten mukaan ihmisten käsitykseen totuudesta voi vaikuttaa helposti toistamalla jotakin väittämää. Edes äly ja analyyttisyys eivät suojaa tältä ilmiöltä. Usein toistettu väittämää uskotaan helpommin kuin täysin uutta vastakkaista tietoa. Selitys ilmiölle on se, että meidän on helppoa ja sujuvaa prosessoida tietoa, johon olemme jo törmänneet monta kertaa. Jos tämä totuus vielä hoitaa meidän omaa epävarmuuttamme tai pelkojamme tai vaille jäälle omassa historiassamme, otamme tiedon omaksemme kyseenalaistamatta sitä. Näin, pelastamalla henkilön, puolustamme omia sattumisiamme, oli totuus sitten mikä tahansa. Puolustaja joutuu aina väittämään vastaan, puolustautumaan ja tuomaan erilaisia näkökulmia. Hän on jo lähtökohtaisesta altavastaajan asemassa. Ja vielä enemmän, jos toinen vetoaa äidinvaistoonsa, naiseuteen, lapsen etuun tai viattomuuteen.

Joskus vieraannuttaja/huoltokiusaaja saa lähipiirin myös toimimaan omana kätyrinään, ja hän voi itse vetäytyä taka-alalle olemaan ”mukamas” ymmärtäväinen ja yrittämään parhaansa, samalla kun lähipiiri painostaa kohdevanhempaa muutokseen.

Kohdevanhempi voi reagoida siihen, että hänen lähipiirinsä ”veljeilee” ihmisen kanssa, joka hankaloittaa hänen ja hänen perheensä elämää ja pyytää lähipiiriä valitsemaan puolensa. Tällöin kohdevanhempi leimataan itsekkääksi tai lapselliseksi, sillä he haluavat vain olla kaikkien kanssa sovussa: ” Aikuisten tulee olla aikuisia ja jättää omat tunteet syrjään” on hyvin tyypillinen lause, jota lähipiiri käyttää.  Vieraannuttamis- ja huoltokiusaamistilanteissa lähipiiri ei kuitenkaan voi asettua neutraaliksi. Kun kyseessä on lapset ja syvä monitahtoinen manipulointi sekä henkinen väkivalta lapsia ja toista vanhempaa tai hänen puolisoaan kohtaa, hymyilemällä ja olemalla ystävä vieraannuttajan kanssa on mahdollistajana: hiljaisella hyväksynnällä. Kuten kiusaamisessa: kun valitsee olla näkemättä/puuttumatta, on tehnyt valinnan.

Mikä on oikeasti lapsen etu  eron jälkeen?

Jos isovanhemmat ovat ystävystyneet lapsensa eksän kanssa, kehotan heitä pohtimaan, mitä
se tarkoittaa heidän oman biologisen lapsensa kannalta. Entä edesauttaako se tilanne uuden miniän liittymistä perheeseen? Mikäli välit ovat terveet eronneen parin välillä ja heidän uusien kumppanien välillä ei estettä tuttavallisuuteen ole. Kaikissa muissa tapauksissa etäisyyden otto on oikea ratkaisu. Se on myös lopulta  lastenlasten etu: se että biologisen lapsesi  uusi perhe voi perheytyä ja heidän perhettään  rikkovalle toiminnalle asetetaan rajat. Vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen hiljaisella hyväksynnällä hyväksyt lastenlastesi henkisen väkivallan ja oman lapsesi sekä hänen perheensä kiusaamisen. Vain koska tahdot että sinusta tykättäisiin.