”Tarusta huokuu aidosti välittävä asenne, ja hän työskentelee hyvin intensiivisesti ja vaivaa nähden asiakkaansa kanssa. Hänen tapaamisistaan on suurta apua ja eri näkökulmat tulevat käsiteltyä. Taru toimi vaikeiden ja ahdistuneiden pohdintojen äärellä itsetuntoa vahvistavana ja eheyttävänä peilinä tällaiselle väsyneelle uusperheen äidille, joka on muutoin tottunut peilaamaan itseään vain toisten rikkinäisten ihmisten kautta.” -T-

”Tarun sellainen syvältä kumpuava aito kiinnostus myötäelää ja kannustaa on liikuttavaa. Olen käynyt Tarun vastaanotolla oman bonusäitiyteni näkökulmia ja haasteita purkamassa sekä myös yhdessä puolisoni kanssa. Taru havainnollistaa asioita hyvin, vie keskusteluja lempeästi eteenpäin ja on onnistunut nostamaan monta arkista tilannetta oivallukseksi, jotka kannustavat muutoksiin ja kasvuun jokapäiväisessä uusperhe-elämässä. ” -Päivi-

 ”Taru on ohjaajana tarkkanäköinen, kannustava ja hyvin empaattinen.  -Pia-

”Ihanaa saada olla oma itsensä ilman pelkoa mitä muut ajattelevat! Hyviä tehtäviä itsen äärellä
ja lämmin Taru auttamassa niiden purkamisessa.” -KK-

”Taru on ohjaajana tarkkanäköinen, kannustava ja hyvin empaattinen. Sekä kurssin etätehtävät että työskentely paikan päällä auttoi minua avaamaan silmiäni missä menen elämässäni ja sain myös konkreettista tukea ja työkaluja tilanteeni parantamiseen.” -I-

”Kolmen lapsen eroperheen isänä olin todella heikoilla elatus- ja huoltoaikasopimusten tekemisessä. Tarulta sain elintärkeää apua asioiden laittamisessa perspektiiviin, ja sain samalla suoraviivaiset käytännön ohjeet sopimustilanteessa toimimiseen. Vahva suositus.” -Ville-

Vertaistuki-ilta oli paljon enemmän kuin uskalsin odottaa. Suosittelen – Taru osaa asiansa ja tekee sen erittäin ammattitaitoisesti ja empaattisesti! -Katri-

”Taru rohkaisi minua osallistumaan miehen ongelmallisen teini-ikäisen lapsen kasvatuskeskusteluihin ja muutenkin osallistumaan enemmän hänen elämäänsä. Minä kuitenkin olen osaltani vastuussa lapsen toiminnan ohjauksesta käytännössä puolet ajasta. Rohkaistuin sanomaan asiasta miehelleni ja hän sanoi asiasta eksälleen, joka lopulta joutui hyväksymään sen, että olen osa lapsen kasvatusketjua. Ja että minusta voi olla jopa hyötyä lapsen asioista keskusteltaessa.” -PP-

Luin teoksen puhelimesta, sitten tarvitsin lisänäkymää ja luin tabletilta. Sitten piti tulostaa ja luin paperilta. Pitelin tekstiä käsissäni ja itkin. Äitipuoli itkee vaikka juuri sanottiin, että älä itke äitipuoli. Mikä se tämmönen teos on, jossa minun elämä on kirjoitettuna? Kaikki tunteet ja asiat avattuna, kipeimmätkin kohdat se on tähän kirjoitellut. Ja luin uudestaan ja uudestaan. Ja ymmärsin itsestäni lisää. Otin oikein yliviivaustussin ja merkkasin kohdat jotka huusi minulle tekstistä. Tussista loppui väri kesken, oranssi piti vaihtaa neonvihreään.

Luin vieläkin. Tajusin, että minä joka aina olen ollut vähän poikkeava olenkin nyt oikein kuin oppikirjasta, oikein stereotyyppi. Miten tässä näin kävi? Ja mistä tuo Meritie tietää meidän elämän näin tarkkaan. Taitaa olla muitakin, jotka painii samojen asioiden kanssa. Ehkäpä…

Kiitos sinulle Taru Meritie. Annoit sähköpostilla minulle juuri sen joululahjan, jota elämääni juuri nyt kaipasin.

”Taru Meritie on ollut luennoimassa kolmessa naisille suunnatussa Puhkea kukkaan -tapahtumassa. Hän on vakuuttanut syvällisellä osaamisellaan uusperheestä, mutta myös luennot äitiydestä ja parisuhteesta ovat saaneet loistavaa palautetta osallistujilta. Taru on asioihin paneutuva, lämmin ja innostava kouluttaja, jonka viisaus pohjautuu sekä vankkaan teoriatietoon että omaan elämänkokemukseen. Tarun kanssa asioiden hoitaminen on ollut helppoa ja mutkatonta. Keskustelukumppanina Taru on empaattinen, läsnäoleva ja kuunteleva. Suosittelen lämpimästi! ” –  Elina Koivisto, Puhkea kukkaan -projekti-

Kun aloitimme mieheni kanssa Tarulla olin ihan loppu. Ero oli lähellä, olo oli toivoton. Oma asunto valmiiksi katsottu.  Tämä oli meille molemmille viimeinen oljenkorsi.  Ajattelin,  että jos tämä ei aukaise meidän riitoja ja asioita niin sitten on kaikki yritetty.  Sitten eroamme.
Muistan kuinka ensimmäistä kertaa istuimme Tarun huoneessa. Olo oli pessimistinen: miten ihmeessä kukaan voi meitä missään auttaa.  En tahtonut puhua. Tahdoin vain pois. Miehen oli raahannut mukaan väkipakolla.  Mutta kun ensimmäinen istunto oli ohi, olo oli meillä molemmilla helpottunut: meillä olisikin toivoa. Mies tykkäsi. Häntä ei hiillostettukaan, kaikki syy ei ollutkaan hänessä. Kävimme Tarulla seitsemän kertaa. Taru sanoi asioita suoraan ja vastuutti meitä, antoi kotitehtäviäkin . Ei istunnot aina kivoja olleet. Mutta joka kerta me ymmärsimme enemmän. Muistan sen hetken kun, mieheni otti minua kädestä kiinni ja itkimme yhdessä. Mies joka ei koskaan itke. Löysimme taas toisemme.
Me emme eronneet. Me löysimme toisemme. Ehkä me itseasiassa löysimme itsemmekin.  Nyt mieheni  katsoo  minua niillä lempeillä silmillä, joita olin vuosikausia kaivannut. Meillä on mukavaa yhdessä. Puhallamme yhteen hiileen. Eksä on etäällä. Lasten edessä olemme kaksi aikuista, toisiamme tukevia ja kunnioittavia. Tämä panostus oli timanttejakin hienompaa. Nyt meillä on myös ihminen jonka puoleen kääntyä silloin jos haasteita tulee.

 Suosittelen lempeää, suoraa ja ihanaa  Tarua ihan kaikille.

-Jaana- 

Taru pääsi uskomattoman nopeasti jyvälle tilanteesta ja ihmisistä, ketä siihen kuuluu. Muisti myös heti hyvin kaikkien nimet, niitä ei tarvinnut kertailla, kuka olikaan kuka ja minkä ikäinen. Taru on suora ja se on tavattoman hyvä. Käynti oli erityisen vahvistava. Aiemmilta auttavilta tahoilta on saatu osaksemme vain voivottelua, että onpa teillä ollut raskasta ja ihmettelyä, kuinka ylipäätään olemme enää yhdessä. Taru keskittyi juuri oikeisiin asioihin voivottelun sijaan. Istunto antoi ymmärrystä eri osapuolten tilanteisiin sekä siihen, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. -Helga-