EKSÄN VAIKUTUS UUSPERHEEN LAPSEEN

 

 

 

 

 

EKSÄN VAIKUTUS UUSPERHEEN LAPSEEN
Taru Meritie / Entente

 

Uusperheen syntyminen herättää sekä lapsissa, että aikuisissa muutosprosessin. Prosessilta ei välty usein myöskään muut ihmiset perheen ympärillä. Erityisesti entinen puoliso, lasten toinen biologinen vanhempi voi reagoida uuden perheen syntyyn voimakkaastikin.  Kutsun entistä puoliosoa tässä artikkelissa ”eksäksi”.

Uusperheen syntyminen voi olla eksälle helpotusta tuova asia mutta se  voi aukaista myös eron käsittelyn sekä oman identiteetin käsittelyn uudella tasolla. – Kuka olen nyt, suhteessa entiseen puolisooni, suhteessa lapsiini, suhteessa uuteen perheeseen?  Kysymykset voivat nostaa erilaisia voimakkaitakin tunteita:  ulkopuoliseksi jäämistä, kateutta, pelkoa lasten menettämisestä, paljastumisen pelkoa, syyllisyyttä, eron/hylkäämisen käsittelyn uudestaan, mustasukkaisuutta, jne

Lasten toisen vanhemman, eksän vaikutusta lapsen integroitumiseen uusperheessä ei pidä väheksyä. Jos edelläkuvatut prosessit ovat tiedostamattomia, voivat ne ohjata häntä toimimaan omien haavojen ja tarpeiden täyttymisen kautta vuosia jopa vuosikymmeniä eron jälkeen.   Tällöin lapset joutuvat aikuisen jatkeeksi, välineeksi pyrkimyksessä parantaa aikuisen omia haavoja, kysymyksiä ja sattumisia. Kohteena ovat uusperhe ja sen jäsenet,  erityisesti entinen puoliso ja hänen uusi puolisonsa. Välineinä voidaan käyttää  miellyttämistä,  hyvittelyä, kontrollointia, koston, vallanhaku, riitelyä, syyllistämistä tai muita vastaavia keinoja.

 

Vaikka eksä tahtookin lähtökohtaisesti omalle lapselleen hyvää, edellä mainitut vaikuttimet voivat ohjata hänet tiedostamatta käyttämään lasta omien tarkoitusperien käyttöön. Eksä voi esimerkiksi ajatella, että hän suojelee omaa lasta, ettei tämä haavoittuisi uusperheessä, vaikka itseasiassa hän suojelee omaa sisäistä lastaan tai on itse haavoittunut.  Tai hän pelkää, että biologinen lapsi kokee hylkäämisen ja näin pyrkii kontrolloimaan uusperhettä ja siellä tapahtuvia asioita, vaikka on ehkä itse kokenut hylkäämisen.
 

Myös positiiviset toimintamallit voivat taustoiltaan olla kontrolloinnin apuvälineitä: Eksä voi esimerkiksi ohjeistaa bonusvanhempaa lasten miellyttämisessä. Hänellä on ehkä tarve olla jotenkin osa uutta perhettä, vaikuttaa siihen, olla läsnä vaikkei olekaan.  Bonusvanhempi voikin hyväntahtoisesti ottaa nämä ohjeet ja keinot käyttöönsä ja pyrkiä näin luomaan yhteyden lapseen.   Yhteys ei tällöin kuitenkaan synny luonnollisena, kahden ihmisen välisenä, prosessina, jossa toisiinsa tutustutaan, vaan toimintatavat ovat ulkoapäin annetut. Malli voi johtaa bonusvanhemman yrittämiseen, olla jotain mitä hän ei ole ja se heijastuu kanssakäymisessä epäaitoutena. Konfliktit ja hioutumiset poistuvat ja tapojen ja miellyttämisen kautta eksä onkin lapsen ja bonusvanhemman välissä.  Samalla hän estää lapsen luonnollisen yhteyden, luonnollisen ihmissuhteiden syntymisen perheessä.

Lapset ovat luonnostaan lojaaleja vanhemmilleen. Mikäli eksä kokee negatiivisia tunteita suhteessa toiseen vanhemman tai uusperheeseen ja hän pyrkii mustamaalaamaan lapselle uusperhettä, nostaen omaa vanhemmuuttaan, voi lapsia ajautua sisäiseen ristiriitaan, joka voi ilmetä psyykkisinä tai psykofyysisinä oireina. Tällöin lapsi kokee olevansa vastuussa biologisen vanhempansa  tunteista. Hän kantaa tämän tunteita, ja pyrkii kaikissa toimissaan siihen, ettei vanhempi voisi huonosti ja joutuu valitsemaan vanhempansa ( eksän)  tai uusperheen välillä. Tämä riistää häneltä huolettoman liittymisen uusperheen jäseneksi ja lapsi voi kokea tiedostamatonta syyllisyyttä tarpeestaan kuulua uusperheeseen.  Mikäli eksä nostaa lapsen aikuisen asemaan muun muassa kertomalla lapselle hänelle kuulumattomia asioita, vanhemman ja lapsen välille syntyy epäterve sidos; lapsesta tulee vanhemman minuuden jatke, eikä lapsi kykene irrottautumaan hänestä. Erillisyys ja oman identiteetin rakentuminen vaarantuvat. Lapsi käyttää usein sanaa ”me” puhuessaan itsestään ja viittaa siinä biologiseen vanhempaansa. Lapsesta tulee näin myös eksän satelliitti, joka toteuttaa eksän tahtoa myös uusperheessä. Jos lapsesta tulee vanhempansa minuuden jatke, hän ei kykene myöhemmin irrottautumaan lapsuudenkodistaan eikä luomaan aikuisia ihmissuhteita vaan liittyy aikuisena suhteisiin lapsen tarpeiden kanssa.

 

Keinot, joita eksä käyttää omien tarpeiden käyttöön voivat olla suoria tai hyvinkin epäsuoria, muun muassa seuraavanlaisia:

  • Simputus (”Mene vain isäsi/ äitisi luokse, mutta sinun ei tarvitse välittää siitä naisesta/miehestä”)
  • Satelliittius (”Haluan, että tiedät että olen täällä koko ajan ja voit soittaa minulle, jos tarvitset puolustajaa.”)
  • Uhriksi heittäytyminen (”Olen tehnyt kaikkeni, että sinulla olisi hyvä olla, mutta he eivät vain välitä.”)
  • Sympatian etsiminen (”Katsokaas, kyllä minä tekisi, jos minulla olisi varaa. Isälläsi/äidilläsi olisi, mutta hän käyttää kaiken rahan ja ajan uuteen puolisoonsa.”)
  • ”Totuuden” kertominen menneistä tapahtumista (”Olen jättänyt paljon kertomatta isästä/äidistä/bonusvanhemmasta, ettette alkaisi vihata häntä, mutta nyt ansaitsette selityksen.”)
  • Vakuuttelu ja avarakatseisuus (”Tietysti sinulla on oikeus tehdä, kuten haluat, en vain halua, että joudut taas pettymään.”)
  • Hyvien kokemusten sivuuttaminen, unohtaminen tai mitätöinti (”Kiva kun teillä oli mukavaa, minulla oli ihan kamala viikonloppu.”)
  • Toistuvat huomautukset vanhemman/bonusvanhemman ominaisuuksista tai elämäntavasta
  • Normaalien tapahtumien kääntäminen hyvä/paha arvioiksi (”En ymmärrä miksi hän ei antanut teille karkkia lauantaina, vaikka kaikki lapset saavat lauantaisin karkkia.”)
  • Lapsen kuvaaminen haavoittuvana olentona, joka tarvitsee biologisen vanhemman suojelua. Tässä lapsi vakuuttuu, että hänen elämänsä haavoittuu, jos hän on yhteydessä bonusvanhempaan tai toiseen biologiseen vanhempaansa.
  • Valehtelu
  • Aivopesu (”HÄn ei koskaan ole halunnut sinua elämääsi.”) tai (”Pelkäsit häntä jo lapsena.”)

 

Teemoja toistetaan uudelleen ja uudelleen kunnes eksä saa lapsen kääntymään uusperhettä, toista vanhempaansa tai bonusvanhempaa vastaan.

 

Kun lapsi on saatu käännytetty, eksä vetäytyy taka-alalle ja jää katsomaan, kuinka siemen itää ja varmistelee vain sen toimivuutta. Tässä kohtaa lapsella on jo silmälasit, joiden läpi hän katsoo ja tulkitsee itse asioita. Ja mitä enemmän lapsi kokee negatiivisia tunteita suhteessa bonusvanhempaan/toiseen vanhempaansa/uusperheeseen, sitä empaattisemmin eksä hänet kohtaa ja ilmaisee kuinka ihmisten pitäisi vain ”kuunnella lasta”.

 

Usein lapsi myös raportoi vanhemmaallen negatiivisia asioita, jotka sopivat teemoihin ja kun lapsi kertoo näitä negatiivisia asioita, vanhempi palkitsee hänet. Esimerkiksi jos lapsi raportoi ”Isä ei viikonloppuna kohdannut minua lainkaan vaan keskittyi vain äitipuoleen”, eksä ”hyvittää” asian tekemällä lapsen kanssa jotain mukavaa. Näin hän ylläpitää omaa kuvaansa jalosta vanhemmuudesta. Jos lapsi taas antaa myönteisen raportin bonusvanhemmasta / vanhemmasta, se sivuutetaan tai unohdetaan helposti.

 

Kun teemat on juurrutettu lapseen riittävän lujasti, eksä siirtyy syrjään, ylläpitäen vain teemaa. Hän muuttaa rooliaan aavistuksen ”hyväntekijäksi” ja saattaa sanoa ”Yritin kyllä tukea lastani kaikin tavoin, että he loisivat suhteen, mutta en voi pakottaa häntä, kun tiedän miltä hänestä tuntuu.”

 

 

Eksän mustamaalauksen voi tunnistaa lapsesta muun muassa seuraavista elementeistä:

  • Lapsi kuvailee tavallisia tilanteita vääristyneesti
  • Lapsi ilmaisee toisen persoonaa koskevia loukkauksia, jotka ovat yleistäviä eikä hän kykene perustelemaan niitä yksityiskohdilla.
  • Lapsi arvostelee toimintamalleja ja piirteitä, jotka ovat muilla sallittuja
  • Yhteenliittymä biologisen vanhemman kanssa, jossa hän puhuu itsestään muodossa ”me”
    (”Meillä ei ole tarpeeksi rahaa.”)
  • Lapsi sivuuttaa bonusvanhemman ja puhuu vain biologiselle vanhemmalleen tai muille perheenjäsenille
  • Lapsi toistaa eksän teemoja toistuvasti ja sanoilla, joita käyttävät yleensä vain aikuiset
  • Lapsi ohjeistaa aikuista sanoin ja tavoin, joita hänen kehitystasonsa ei vielä ymmärrä.
  • Lapsi raportoi asioista biologiselle vanhemmalla jopa ammattilaisen tavoin, jota vakoilijat käyttävät
  • Lapsi ilmaisee äärimmäisyyttä tai haavoittuvuutta (”Jos pakotat minut… en enää koskaan”)
  • Lapsi on uusperheessä tyytyväinen mutta ilmaisee tyytymättömyyden jälkikäteen, kun on eksän vaikutuksen alaisena
  • Lapsi ei näe mitään negatiivista biologisessa vanhemmassa, vain ainoastaan pelkkää hyvää.

 

 

Lapsi kehittää minäkuvan samaistumalla vanhempiinsa sekä yhteisöihin, näin uusperhe on merkittävä osa hänen identiteetin rakentumista. Mikäli eksä mustamaalaa bonusvanhempaa, biologista vanhempaa tai koko uusperhettä toistuvasti lapselle, voivat seuraukset olla hyvinkin kauaskantoisia, monimutkaisia ja vaikeita purkaa.

 

Lapsi voi myös oppia toimintamallin, että vihamielinen, piittaamaton käytös on hyväksyttävää ihmissuhteissa ja että huijaaminen ja manipulaatio ovat osa ihmissuhteita.

 

Vastaavasti mikäli eksä tunnistaa oman muutosprosessin, pyrkii tarkastelemaan asioita objektiivisesti ja antaa lapselle luvan voida hyvin ja rakastaa uusperhettä, antaa hän samalla lapselle mahdollisuuden aitoon yhteyteen ja rakkauteen sekä biologisen vanhemman että bonusvanhemman kanssa. Näin lapselle sallitaan useita rakastavia aikuisia.

 

 

 

 

Lähteet:

 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: